Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Eikö tämä ole kaiken henkisen elämän perusta.Kuinka kukaan toinen henkilö voi todella mennä toiselle sanomaan miten hänen tulee elää? Kuka uskaltaa tulla määrittelemään, mikä minun suhteeni on elämään, etiikkaan, arvoihin ja uskontoon tai uskonnottomuuteen.
Opettaminen, ohjaaminen ja rajojen asettaminen rakkaudella, kunnioituksella ja myötätunnolla on mielestäni meidän kaikkien tehtävä ei tuomitseminen ja määritteleminen miten toisen tulee elää.

Mitä sanotte ihmisestä, joka noudattaa tiettyjä sääntöjä, rukoilee viisi kertaa päivässä, pukeutuu tietyn kaavan mukaisesti,käy kirkossa kerran viikossa, ripillä säännöllisesti ja noudattaa kirkkokuntansa sääntöjä vilpittömästi ja aidosti ja elää auttaen myötätuntoisesti kanssaihmisiä? Häntä voidaan kunnioittaa, rakastaa ja arvostaa.Hän on luotettava.

Mitä sanotte ihmisestä, joka ei tunnusta mitään uskontoa, ei noudata mitään rituaaleja tai pukeutumissäntöjä, mutta elää auttaen kanssaihmisiä, on myötätuntoinen, humaani ja samalla tavalla arvostettu,kunnioitettu, luotettava ja rakastava.

Kuka uskaltaa tuomita? Antakaamme siis toisillemme arvo,rauha ja rakkaus,niin voimme elää vieläkin paremmassa maailmassa.

Kirjoitin tämän Antin sivuille, koska tahdon osoittaa sinulle, rohkea ihminen myötätuntoa, mutta tämä on tarkoitettu kaikille teille ohjelmaan osallistuville,jokaiselle teille toivon valoa rauhaa ja rakkautta.

ps. erittäin mielenkiintoista ja innostavaa luettavaa Neale Nodald Walschin kirjoja aiheestta

– Anonyymi (ei varmistettu)