Kun muslimit sanovat, että islam kieltää viattomien naisten ja lasten tappamisen ja sattumanvarai­sen tuhoamisen, he eivät mainitse, että Koraani ja Muhammadin sunna toisaalta myös vahvasti puoltavat näitä käytäntöjä. Kun muslimit sanovat, että islam kieltää valehtelemisen, he eivät mai­nitse, että Koraani valtuuttaa valehtelemaan uskottomille oman hengen tai islamin edun ollessa vaa­rassa. Kun muslimit sanovat, että islamin laki kieltää raiskaamisen, he eivät mainitse, että tämä ei koske orja­naisten rais­kaamista jihadin yhteydessä Dar al-harbissa, sodan alueella, eli muslimien näke­myksen mukaan kaikkialla muualla kuin islami­laisissa maissa. Kun muslimit sano­vat, että shari’a kieltää varastamisen, he eivät mainitse, että so­tasaaliin ryöstämi­nen on Allahin musli­meille jiha­dissa suoma oikeu­tettu palkkio. Kun muslimit sanovat, että islamin laki kieltää itsemurhan, he eivät mainitse, että marttyyrien pommi-iskut eivät muslimien oman tul­kin­nan mukaan edes ole itsemur­hia: en­sisijai­sena ta­voitteenahan niissä on tappaa vää­rä­uskoisia, ja oma kuolema on vain tahaton seuraus räjäh­dyk­sestä (ks. Islam 2007, DVD). Ja niin edelleen, ja niin edel­leen… Sitä paitsi, kuten Mu­ham­mad omalla käyttäyty­misellään osoitti, olipa shari’assa minkälaisia ylei­siä sääntöjä ja periaat­teita hyvänsä, loppujen lopuksi ratkaisevaa on se, onko jos­tain asiasta hyötyä islamille ja muslimeille vai ei; jos on hyötyä, se on hyvää ja Allah sallii sen, eikä muita sen eri­tyi­sem­piä perusteluja tarvita.

– Anonyymi (ei varmistettu)