Muslimit eivät myöskään epäröi käyttää hyväksi länsimaista suvaitsevaisuutta, sanan- ja uskonnonvapautta lakkauttaakseen ne heti, kun heille tarjoutuu siihen mahdollisuus. Kuten viimeistään Theo van Goghin murha ja Muhammad-pilapiirroskohtu osoittivat, jo nyt länsimaissa asuvat muslimit odottavat, että myös muiden kuin muslimien tulisi suhtautua täysin kritiikittömästi ja kunnioittavasti Muhammadia ja islamia kohtaan. Jos tähän ei suostuta, muslimit alkavat esittää uhkauksia ja turvautuvat tarvittaessa mellakointiin, väkivaltaan ja murhiin kostaakseen “islamin pilkkaajille” ja estääkseen jatkossa kaikenlaisen kriittisen keskustelun islamista. Näiden menetelmien lisäksi muslimit ja islamin puolustelijat pyrkivät leimaamaan islamia vähänkin kritisoivat henkilöt kiihkoilijoiksi, äärioikeistolaisiksi tai rasisteiksi — antaen itse rasistisesti ymmärtää, että islam olisi rotu, vaikka tosiasiassa se on fasismiin verrattavissa oleva kulttijohtaja Muhammadia glorifioiva ja Allah-nimistä jumalolentoa palvova militaristis-ekspansiivinen ja uskonnollis-poliittinen liike (islamin ja fasismin yhteyksistä ks. Obsession — Radical Islam’s War Against the West). Joka tapauksessa kriitikoiden leimaaminen “kiihkoilijoiksi”, “rasisteiksi”, “muukalaisvihamielisiksi” tai “ääriliikkeiden edustajiksi” on länsimaissa tehokas menetelmä keskustelun lopettamiseksi. Muslimit ja islamin puolustelijat pyrkivät tekemään kaikkensa kieltääkseen — shari’an mukaisesti — lainsäädännöllä islamin kritiikin, ja yksi heidän tätä varten lanseeraamista käsitteistään on islamofobia. Henkilöt, jotka ovat perehtyneet liian syvällisesti islamin lähteisiin, Koraaniin ja sunnaan, ja varoittavat islamin tavoitteista ja vaaroista, pyritään leimaamaan islamofobeiksi antamalla samalla ymmärtää, että islamofobia olisi jotain kielteistä. Tosiasiassa islamofobia on välttämätöntä länsimaisen vapaan yhteiskunnan suojelemiseksi, ja SIOE:n verkkosivua lainaten se on “ylintä tervettä maalaisjärjenkäyttöä”. Todellinen ongelma länsimaissa ovat suvaitsevaiset ja poliittisesti korrektit, muslimeja myötäilevät ja islamia puolustavat “dhimmiytyneet” poliitikot ja tutkijat, jotka maanpetturuuteen rinnastettavilla lausunnoillaan ja toimillaan ovat viemässä länsimaista vapaata yhteiskuntaa kovaa vauhtia kohti sen perikatoa. Islamin kritiikin vaientaminen johtaa lopulta todennäköisesti siihen, että äärinationalistiset puolisotilaalliset joukot joutuvat huolehtimaan siitä yhteiskunnan suojeluvelvollisuudesta, joka normaalisti kuuluisi virkavallalle.
lauantaina 18.09.2010
Muslimit eivät myöskään epäröi käyttää hyväksi länsimaista suvaitsevaisuutta, sanan- ja uskonnonvapautta lakkauttaakseen ne heti, kun heille tarjoutuu siihen mahdollisuus. Kuten viimeistään Theo van Goghin murha ja Muhammad-pilapiirroskohtu osoittivat, jo nyt länsimaissa asuvat muslimit odottavat, että myös muiden kuin muslimien tulisi suhtautua täysin kritiikittömästi ja kunnioittavasti Muhammadia ja islamia kohtaan. Jos tähän ei suostuta, muslimit alkavat esittää uhkauksia ja turvautuvat tarvittaessa mellakointiin, väkivaltaan ja murhiin kostaakseen “islamin pilkkaajille” ja estääkseen jatkossa kaikenlaisen kriittisen keskustelun islamista. Näiden menetelmien lisäksi muslimit ja islamin puolustelijat pyrkivät leimaamaan islamia vähänkin kritisoivat henkilöt kiihkoilijoiksi, äärioikeistolaisiksi tai rasisteiksi — antaen itse rasistisesti ymmärtää, että islam olisi rotu, vaikka tosiasiassa se on fasismiin verrattavissa oleva kulttijohtaja Muhammadia glorifioiva ja Allah-nimistä jumalolentoa palvova militaristis-ekspansiivinen ja uskonnollis-poliittinen liike (islamin ja fasismin yhteyksistä ks. Obsession — Radical Islam’s War Against the West). Joka tapauksessa kriitikoiden leimaaminen “kiihkoilijoiksi”, “rasisteiksi”, “muukalaisvihamielisiksi” tai “ääriliikkeiden edustajiksi” on länsimaissa tehokas menetelmä keskustelun lopettamiseksi. Muslimit ja islamin puolustelijat pyrkivät tekemään kaikkensa kieltääkseen — shari’an mukaisesti — lainsäädännöllä islamin kritiikin, ja yksi heidän tätä varten lanseeraamista käsitteistään on islamofobia. Henkilöt, jotka ovat perehtyneet liian syvällisesti islamin lähteisiin, Koraaniin ja sunnaan, ja varoittavat islamin tavoitteista ja vaaroista, pyritään leimaamaan islamofobeiksi antamalla samalla ymmärtää, että islamofobia olisi jotain kielteistä. Tosiasiassa islamofobia on välttämätöntä länsimaisen vapaan yhteiskunnan suojelemiseksi, ja SIOE:n verkkosivua lainaten se on “ylintä tervettä maalaisjärjenkäyttöä”. Todellinen ongelma länsimaissa ovat suvaitsevaiset ja poliittisesti korrektit, muslimeja myötäilevät ja islamia puolustavat “dhimmiytyneet” poliitikot ja tutkijat, jotka maanpetturuuteen rinnastettavilla lausunnoillaan ja toimillaan ovat viemässä länsimaista vapaata yhteiskuntaa kovaa vauhtia kohti sen perikatoa. Islamin kritiikin vaientaminen johtaa lopulta todennäköisesti siihen, että äärinationalistiset puolisotilaalliset joukot joutuvat huolehtimaan siitä yhteiskunnan suojeluvelvollisuudesta, joka normaalisti kuuluisi virkavallalle.
– Anonyymi (ei varmistettu)