Alla­hin lä­het­tiläs jat­koi: “Voi si­nua, Abu Su­fyan, eikö si­nun olisi jo aika tietää, että minä ollen Al­la­hin lä­het­tiläs!” Abu Su­fyan vas­tasi: “Kautta isäni ja äitini, kuinka lem­peä, jalo ja ystä­välli­nen sinä olet­kaan! Mitä tä­hän tulee, on sie­lus­sani vielä­kin epäilyä!” Al-Ab­bas huu­dahti hä­nelle: “Voi si­nua, käänny isla­miin, en­nen kuin kau­lasi kat­kais­taan, ja to­dista, ettei ole muuta ju­malaa kuin Allah ja että Mu­ham­mad on Hä­nen lä­het­ti­läänsä!” Abu Su­fyan lausui to­den us­kon­tun­nus­tuk­sen ja kääntyi isla­miin. (Ibn Hisham, Profeetta Muhammadin elämäkerta: s. 385)

Toisena vaihtoehtona on alistua halveksi­tuksi ja sor­retuksi alemman luokan ihmi­seksi, dhim­miksi, ja maksaa eri­tyistä suoje­lurahaa vält­tääk­seen jou­tu­mas­ta ta­pe­tuk­si tai or­jak­si. Tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa ei toki ole tar­jolla ateis­teille, mo­nijumalai­sille eikä be­duiineille, vaan aino­astaan yksi­jumalaisille kristityille, juutalaisille ja zarathust­ra­lai­sil­le. Niin­pä vain ne, jotka ei­vät suos­tu alis­tu­maan sha­ri’an käs­ky­val­taan tai jot­ka jät­tä­vät is­la­min us­kon­luo­pioi­na, ta­pe­­taan ja hei­­dän omai­­suu­des­taan, nai­sis­taan ja lap­­sis­­taan tu­­lee lail­lis­ta (ha­lal) so­­­ta­saa­lis­ta mu­jahidi­neille, isla­min uskon­sotureille:
(…) hän [pro­feetta Mu­ham­mad] tap­poi hei­dän mie­hensä ja ja­koi hei­dän nai­sensa, lap­sensa ja omai­suu­tensa musli­mien kes­ken, lu­kuun otta­matta niitä, jotka olivat liit­ty­neet Alla­hin lä­het­ti­lään puo­lelle. Tämä antoi heille tur­vata­keen, ja he kään­tyivät isla­miin. (Sahih Muslim 19:4364)

– Anonyymi (ei varmistettu)