maanantaina 25.10.2010

Uskomaton saavutus jälleen kotimaisen tv-viihteen saralla. Salatut Elämät kohtaa Martin Beckin. Tarinassa on epäuskottavasti liimattu kasaan ulkomaisen rikoselokuvien kliseitä ja lyöty ne suomalaiseen miljööseen. Nahkatakkiin pukeutuneet huumepoliisit piilottamassa todistusaineistoa rikollisen vessanpönttöön? Poliisin perhe-elämän vaikeudet?

No, ei tuossa vielä mitään, mutta kankea ja epäaito dialogi tönkköjen näyttelijöiden mutisemana oli aivan kauheaa katsella. Katsoisin salkkareita jos nauttisin tästä. Itse naurettavankin kliseinen rikostarina saattaa vielä kiinnostaa toisenkin jakson verran, mutta lähinnä vain Martti Suosalon ansiosta. Jos vain suinkin pystyn sulkemaan silmäni ja korvani pakolliselta sataan kertaan nähdyltä ihmissuhdedraamalta jonka epäaitous aiheuttaa lähes fyysistä kipua.

Harmillisinta tässä juuri onkin tähän sarjaan tuhlatut resurssit ja ne harvat oikeat näytteljät, joilla olisi osaavissa käsissä todennäköisesti saatu huomattavasti parempaakin aikaan. Yritystä on kovasti ja Beckit on katsottu, harmi vain ettei se aivan riittänyt.

Tämän kaltaiset suoritukset ovat syynä siihen että suhtaudun hyvin skeptisesti kotimaiseen elokuvatuotantoonkin ja harvoin tulee elokuvalipun hintaa sijoitettua kotimaiseen.

Vastaa

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Muualla Yle.fi:ssä