keskiviikkona 17.11.2010

Suomalaisissa tv-sarjoissa ja tv-elokuvissa on ollut hyviäkin tarinoita. Esimerkiksi Nousukausi, Tahdon asia, Metsolat, Kivi ja Kilpi, Puolustuksen puheenvuoro. Tässä Alamaailmassakin oli paljon hyvää ja lupaavaa, mutta kokonaisuus lässähti. Liikaa epäuskottavuuksia, jotka lopulta pudottivat katsojan vireestä. Ja loppuratkaisu, joka ei sitonut langan päitä kiinni, vaan jäi repsottamaan avoimena.

Eräs pulma on, että käsikirjoittajat ja ohjaajat eivät tunne yhteiskunnasta muuta kuin teatterimaailman. Poliisin, tietotekniikkainsinöörien ja ammattirikollisten maailma on heille vieras. Sitten kun vielä suomalaiseen käyttäytymiseen sotketaan amerikkalaisen tv-viihteen kautta nähtyä amerikkalaista käyttäytymistä, asetelma on pahasti vinossa.

Hyvän tarinan käsikirjoittaminen on varmasti vaikeaa. Mutta mielummin metsästetään hyvää tarinaa vaikka 5 vuotta, tai hankitaan sellainen isommalla rahalla, kuin että kalliisti filmataan surkeita tarinoita joka vuosi.

Vastaa

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Muualla Yle.fi:ssä