Olisin suonut,että veljeni olisi määrätty pakkohoitoon. Ei pelkästään osastolle vaan psyiatriseen sairaalaan pidemmäksi aikaa. Hän oli kaksi viikkoa sairaalan psykiatrisella osastolla, mutta ei siitä mitään apua ollut. Pidempi aika olisi saattanut olla avuksi. Tai sitten ei. Sitä ei tulla koskaan tietämään,koska veljeni kuoli tapaturmaisesti ollessaan psykoosissa. Hän olisi tarvinnut pidempiaikaista hoitoa mielenterveydellisistä syistä,mutta en tiedä miksi ei sitä saanut. Olisinko voinut tehdä asialle jotain - en tiedä. Vaatia häntä hoitoon?
Turha kai näitä on miettiä enään, mutta kyllä ne mielessä kuitenkin pyörii. Ehkä koen syyllisyyttä,kun en tehnyt tarpeeksi. Olisiko omaisen vaatimus pakkohoidosta riittänyt? Vai millä perusteella potilas "pääsee" pakkohoitoon pidemmäksi aikaa?

– Nenna (ei varmistettu)