Pakkohoidossa laki edellyttää että lopulliselta vaikuttavia hoitotoimenpiteitä ei saa tehdä ilman potilaan kirjallista hyväksyntää. Neuroleptilääkitystä ei voi lopettaa. Kuitenkin se aloitetaan jo automaationa hoidollisen helppouden ja hoidon taloudellisuuden ja tehokkuuden perusteilla. Kukaan ei tiedä leikkauksen esilääkitykseksi suunnitellun lääkkeen lopullisista vaikutuksista ja neuroleptin lopettamisen seurauksista ei myöskään osata sanoa mitään. Kun pakkohoidossa aloitetaan neurolepti, sitä ei sitten vapaaehtoisessa hoidossa voikaan enää lopettaa, joten kyseessä on lopullinen hoitotoimenpide joka aloitettuna pakkohoidossa ilman kirjallista hyväksyntää on lainvastainen. Vapaaehtoisessa hoidossa syöt sitten vapaaehtoisesti lääkettä jota et voi lopettaa. Tai no, voit tietysti lopettaa mutta lääkkeen aivoihin ja keskushermostoon tekemät pysyvät muutokset, sekä aivoja kutistava vaikutus tekevät lopettamisen arveluttavaksi. Lopettamisesta huolimatta pysyvät muutokset aivoissa ovat myös pysyviä, lopettaminen ei enää auta.
Neuroleptit ovat "psykiatrista saattohoitoa" ja koko psykiatrian ajan kuva täydellisestä välinpitämättömyydestä ja tehokkuuden ja taloudellisuuden kaltaisten arvojen tuomisesta vaikuttamaan hoitopäätösten tekoon. Psykiatria empiirisenä tieteenä ei tunne yhdenkään mielensairauden etiologiaa, ei pysty parantamaan yhtäkään sairautta ja päädiagnosointi-menetelmänä on luettelot oireista. Induktiivisesti todistellut teorioiden ketjut eivät tarkastelua kestä. Kvantitatiivinen totuus eli suurten joukkojen yleinen käsitys ei muuta induktiivisia teorioita deduktiivisiksi. Psykiatrian kaikki teoriat ovat alimääräytyneitä ja todistus täydellisestä inhimillisyyden alennustilasta. Parasta on että ns. ammattilaisten mielestä kaikki on hyvin. Kun ei ole ongelmaa niin ei myöskään tarvita ratkaisua. On paradigmalle välttämätöntä ja edullista että kaikki jatkuu muuttumattomana. Viime vuonna Kela maksoi lääkeyhtiöille n. 1.3MRD € tukea heidän ponnistellessaan eettisten lääkekehittelyiden kanssa. FIMEA:sta ilmoitettiin että heille on kaiken lähtökohta lääkeyhtiöiden eettisyys. Nyt kun toissa vuodesta Kelan korvaukset ovat nousseet niin tarkoittaako se sitä että eettisyys on lisääntynyt? Olemme onnenpoikia kun vain tajuamme ettei olekaan järkevää hakea syitä sairauksiin koska paradigmassa on todettu vain seurauksia hoitamalla tehtävän enemmän rahaa.
tiistaina 27.03.2012
Pakkohoidossa laki edellyttää että lopulliselta vaikuttavia hoitotoimenpiteitä ei saa tehdä ilman potilaan kirjallista hyväksyntää. Neuroleptilääkitystä ei voi lopettaa. Kuitenkin se aloitetaan jo automaationa hoidollisen helppouden ja hoidon taloudellisuuden ja tehokkuuden perusteilla. Kukaan ei tiedä leikkauksen esilääkitykseksi suunnitellun lääkkeen lopullisista vaikutuksista ja neuroleptin lopettamisen seurauksista ei myöskään osata sanoa mitään. Kun pakkohoidossa aloitetaan neurolepti, sitä ei sitten vapaaehtoisessa hoidossa voikaan enää lopettaa, joten kyseessä on lopullinen hoitotoimenpide joka aloitettuna pakkohoidossa ilman kirjallista hyväksyntää on lainvastainen. Vapaaehtoisessa hoidossa syöt sitten vapaaehtoisesti lääkettä jota et voi lopettaa. Tai no, voit tietysti lopettaa mutta lääkkeen aivoihin ja keskushermostoon tekemät pysyvät muutokset, sekä aivoja kutistava vaikutus tekevät lopettamisen arveluttavaksi. Lopettamisesta huolimatta pysyvät muutokset aivoissa ovat myös pysyviä, lopettaminen ei enää auta.
Neuroleptit ovat "psykiatrista saattohoitoa" ja koko psykiatrian ajan kuva täydellisestä välinpitämättömyydestä ja tehokkuuden ja taloudellisuuden kaltaisten arvojen tuomisesta vaikuttamaan hoitopäätösten tekoon. Psykiatria empiirisenä tieteenä ei tunne yhdenkään mielensairauden etiologiaa, ei pysty parantamaan yhtäkään sairautta ja päädiagnosointi-menetelmänä on luettelot oireista. Induktiivisesti todistellut teorioiden ketjut eivät tarkastelua kestä. Kvantitatiivinen totuus eli suurten joukkojen yleinen käsitys ei muuta induktiivisia teorioita deduktiivisiksi. Psykiatrian kaikki teoriat ovat alimääräytyneitä ja todistus täydellisestä inhimillisyyden alennustilasta. Parasta on että ns. ammattilaisten mielestä kaikki on hyvin. Kun ei ole ongelmaa niin ei myöskään tarvita ratkaisua. On paradigmalle välttämätöntä ja edullista että kaikki jatkuu muuttumattomana. Viime vuonna Kela maksoi lääkeyhtiöille n. 1.3MRD € tukea heidän ponnistellessaan eettisten lääkekehittelyiden kanssa. FIMEA:sta ilmoitettiin että heille on kaiken lähtökohta lääkeyhtiöiden eettisyys. Nyt kun toissa vuodesta Kelan korvaukset ovat nousseet niin tarkoittaako se sitä että eettisyys on lisääntynyt? Olemme onnenpoikia kun vain tajuamme ettei olekaan järkevää hakea syitä sairauksiin koska paradigmassa on todettu vain seurauksia hoitamalla tehtävän enemmän rahaa.
– Anonyymi (ei varmistettu)