torstaina 31.01.2013

Kuten dokumentissa todettiin, että lasten bibo- ja masennus oli vielä silloin uutta. Ja mun käsittääkseni lapsi kävi terapiassa; koska sanottiin että lääke ja terapia yhdessä auttoivat lasta.

Se miksi äiti sanoi kuvanneensa mm. hirttäytymis "esitykset" johtuivat siitä, ettei häntä ja hänen puheitaan otettu vakavasti. Hyvä että kuvasi, sillä myös sen kautta he saivat apua. Varsinkin kun poika oli muissa elämänympyristöissään positiivinen ja hyvinvoivan oloinen.

Musta tuntuu, että tieto ja sen oikeanmukainen saatavuus tuohon aikaan, koitui tämän lapsen kohtaloksi. Jos lääkkeen lisäannostusta olisi ehditty lisätä, tulos olisi toivottavasti ollut toinen.

Todella surullinen tarina, silmiä avaava ja koskettava. Ei ainutkertainen, kylläkään.

Vastaa

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Muualla Yle.fi:ssä