Katselin raivostuneena Donnerin 'spekulatiivista', loukkaavaa ja vähettelevää kuvausta Mannerheimista tämän elämästä ja hänen saavutuksistaan. Donnerin kerronta on monille taiteilijoille ominaista 'persoonallista ulosantia'. Olemme tottuneet katsomaan romanttisia vasemmistolais' tarinoita jossa rikkaat, lahtarit, suojeluskuntalaiset jne. sortivat tavallisia työläisiä ja repivät heidän selkänahoistaan vaurauden, jolla ei kuulemma heidän mukaansa isänmaata rakennettu. Nyky uusvasemmistolaisten mielestä työläiset ovat suomen kehityksen takana. Punaisten terroritekoja vapaussodan aikana mm. avuttomille tilanomistajille(poikien ollessa sotimassa) ja muille olivat erittäin väkivaltaisia ja brutaaleja, se on kokonaan jätetty jälkipolville kertomatta. 70-luvun suomalaisen sosialismin opettelun sekä Kekkosen aikana ei ollut 'varaa' puhua pahaa punaisista tai vapaus sodan epäkohdista tai ennenkaikkea varottiin sitä mitä Neuvostoliitto tästä ajattelisi. Donner on kiistelty hahmo, radikaali sekä vasemmistolainen. Kaikella kunnioituksella, hän on ehkä väärä taho käsittelemään tätä aihetta ilman haastajaa mediassa. Mannerheim on vapautemme ikoni, Olisimme aikanaan joutuneet kokemaan saman sorron, mitä Viro, Latvia ja Liettua kokivat. Ellei valkoiset sekä myöhemmin peräänantamaton maanpuolustuksemme olisi 'hakanneet päälle'.

– Janne (ei varmistettu)