Kuortaneella kohdeltiin Arvoa ja hänen isäänsä hyvin.
Arvon isä sotavankina ollessaan sai liikkua vapaasti - käydä myllyreisseuilla ja asioilla kirkolla talon hevosella ihan vapaasti. Häneen luotettiin. Kyläläiset muistavat Arvon isän iloisena miehenä joka kuulemma oli jo kaukaa nostanut käden pystyyn tervehdyksen merkiksi kun kohtasi kuortanelaisia. Arvon isällä oli hyvät olosuhteet talossa - hän sai ruokaa riittävästi, mutta piti kyllä sitten myös työtä tehdä. Tästä syystä hän olisikin itse halunnut jäädä Myllynurkalle myös sodan jälkeen, mutta neuvostoviranomaiset eivät tällaista sallineet.
Myös Arvoa kohdeltiin hyvin Kuortaneella. Emme muistuttaneet häntä kertaakaan siitä että ei ole isää ja että isä on entinen sotavanki. Suhtauduimme tarkan hienovaraisesti asiaan.Nooh - sanailuja oli - kuten kaikkien kohdalla.
Kunnan toimesta Arvolle annettiin mahdollisuus myös keskikouluun - hänelle maksettiin kaikki (silloinhan piti maksaa lukukausimaksu, kirjat ja oppivälineet, ruoka) kunnan toimesta. Lisäksi Arvo sai kunnalta ruoka- ym. rahaa kuukausittain, että voisi näin elää. Arvo oli mukana kulttuuri- ja urheilutoiminnassa siinä missä muutkin. Etevyytensä ansiosta hän oli myös monissa muissa asioissa mukana. Iloitsimme Arvon etevyydestä ja siitä että hän menestyi koulussa ja siksi olimmekin hieman pahoillamme kun hän ei jatkanut lukioon. Mutta tämäkään ei sitten ollut mikään este Arvolle. Hän lahjakkuutensa ja arvostettavan rauhallisuutensa vuoksi meni elämässään eteenpäin Tampereella opiskellen ja päätyi lopulta professoriksi saakka. Olemme tätä aina pitäneet erään ihmisen sankaritekona ja joskus olen myös hänen esimerkkiään käyttänyt hyväksi ja kertonut kuinka Suomessa voi menestyä ja nousta mahdottomistakin tilanteista. On selvää, että Kuortaneella talvisodan kauheuksien ja nuorten kaatuneiden suuresta määrästä johtuen on ollut myös kriittistä mieltä Arvoa kohtaan. Ja nämä ovat sitten purkautuneet aivan liian kohtuuttomien lausahdusten ja tapahtumien muodossa, jotka taatusti ovat jättäneet jälkensä pienen lapsen ja nuoren mieleen jäljen. Kenenkään lapsen ei pitäisi kuulla sellaista mitä Arvo on kuullut. Tästä olen suuresti pahoillani ja myös siitä olen myös pahoillani, että Arvo ei ole vielä päässyt "sinuiksi" näiden kauheiden asioiden kanssa. Olemme kaikki (kukin omalla tavallaan) saaneet kokea jossain elämämme vaiheessa asioita, jotka ovat traumaattisia, mutta ne pitää työstää pois - ja anteeksianto on se avain. Jos ihminen jää anteeksiantamattomaan tilaan niin hän tekee vain vahinkoa itselleen. He jotka pahasti ovat sanoneet, niin ovat jo ehkä kuolleet eivätkä enää tiedosta asiaa, mutta Arvo tiedostaa. Hänen itsensä takia pitäisi nämä asiat selvittää ja missäs muualla se parhaiten kävisi kuin Kuortaneella. Siellä Arvo edelleen otetaan hyvin vastaan ja toivotetaan tervetulleeksi eikä "Kunnon kuurtanelaane" - tittelikään ole kyllä kaukana. Sehän annettiin muutama vuosi sitten Kosti Rasinperälle ensimmäisenä ulkokuurtanelaasena. Uskon, että tämäkin - sinänsä melko dramaattinen - tapahtumasarja saa vielä onnellisen lopun kaikin puolin.
keskiviikkona 09.03.2011
Kuortaneella kohdeltiin Arvoa ja hänen isäänsä hyvin.
Arvon isä sotavankina ollessaan sai liikkua vapaasti - käydä myllyreisseuilla ja asioilla kirkolla talon hevosella ihan vapaasti. Häneen luotettiin. Kyläläiset muistavat Arvon isän iloisena miehenä joka kuulemma oli jo kaukaa nostanut käden pystyyn tervehdyksen merkiksi kun kohtasi kuortanelaisia. Arvon isällä oli hyvät olosuhteet talossa - hän sai ruokaa riittävästi, mutta piti kyllä sitten myös työtä tehdä. Tästä syystä hän olisikin itse halunnut jäädä Myllynurkalle myös sodan jälkeen, mutta neuvostoviranomaiset eivät tällaista sallineet.
Myös Arvoa kohdeltiin hyvin Kuortaneella. Emme muistuttaneet häntä kertaakaan siitä että ei ole isää ja että isä on entinen sotavanki. Suhtauduimme tarkan hienovaraisesti asiaan.Nooh - sanailuja oli - kuten kaikkien kohdalla.
Kunnan toimesta Arvolle annettiin mahdollisuus myös keskikouluun - hänelle maksettiin kaikki (silloinhan piti maksaa lukukausimaksu, kirjat ja oppivälineet, ruoka) kunnan toimesta. Lisäksi Arvo sai kunnalta ruoka- ym. rahaa kuukausittain, että voisi näin elää. Arvo oli mukana kulttuuri- ja urheilutoiminnassa siinä missä muutkin. Etevyytensä ansiosta hän oli myös monissa muissa asioissa mukana. Iloitsimme Arvon etevyydestä ja siitä että hän menestyi koulussa ja siksi olimmekin hieman pahoillamme kun hän ei jatkanut lukioon. Mutta tämäkään ei sitten ollut mikään este Arvolle. Hän lahjakkuutensa ja arvostettavan rauhallisuutensa vuoksi meni elämässään eteenpäin Tampereella opiskellen ja päätyi lopulta professoriksi saakka. Olemme tätä aina pitäneet erään ihmisen sankaritekona ja joskus olen myös hänen esimerkkiään käyttänyt hyväksi ja kertonut kuinka Suomessa voi menestyä ja nousta mahdottomistakin tilanteista. On selvää, että Kuortaneella talvisodan kauheuksien ja nuorten kaatuneiden suuresta määrästä johtuen on ollut myös kriittistä mieltä Arvoa kohtaan. Ja nämä ovat sitten purkautuneet aivan liian kohtuuttomien lausahdusten ja tapahtumien muodossa, jotka taatusti ovat jättäneet jälkensä pienen lapsen ja nuoren mieleen jäljen. Kenenkään lapsen ei pitäisi kuulla sellaista mitä Arvo on kuullut. Tästä olen suuresti pahoillani ja myös siitä olen myös pahoillani, että Arvo ei ole vielä päässyt "sinuiksi" näiden kauheiden asioiden kanssa. Olemme kaikki (kukin omalla tavallaan) saaneet kokea jossain elämämme vaiheessa asioita, jotka ovat traumaattisia, mutta ne pitää työstää pois - ja anteeksianto on se avain. Jos ihminen jää anteeksiantamattomaan tilaan niin hän tekee vain vahinkoa itselleen. He jotka pahasti ovat sanoneet, niin ovat jo ehkä kuolleet eivätkä enää tiedosta asiaa, mutta Arvo tiedostaa. Hänen itsensä takia pitäisi nämä asiat selvittää ja missäs muualla se parhaiten kävisi kuin Kuortaneella. Siellä Arvo edelleen otetaan hyvin vastaan ja toivotetaan tervetulleeksi eikä "Kunnon kuurtanelaane" - tittelikään ole kyllä kaukana. Sehän annettiin muutama vuosi sitten Kosti Rasinperälle ensimmäisenä ulkokuurtanelaasena. Uskon, että tämäkin - sinänsä melko dramaattinen - tapahtumasarja saa vielä onnellisen lopun kaikin puolin.
– Nokiotta - 48 (ei varmistettu)