Tuossa aiemmassa kommentissani en maininnut, että olen käynyt Kuortaneella samat koulut samoihin aikoihin Arvon kanssa. Aloitin kirkonkylän kansakoulussaa vuonna 1951, ensin Lyyli Halosen ja sitten Enni ja Toivo "Topi" Salosen komennossa.
Eipä meillä ollut silloin rikkauksia tai muutakaan rehvasteltavaa; muistan kuinka ensimmäisenä koulupäivänäni kävelin paljain jaloin reppu seljässä - ja kävelymatkaa oli reilusti toista kilometriä suuntaansa.

Arvo tuli tutuksi koulussa ja pienen kylän pienissä riennoissa ja silloin en todellakaan havainnut mitään syrjintää tai poikkeavaa suhtautumista häneen nähden - me olimme saman kylän poikia.
Sitä en tiedä, mitä Arvo on mahdollisesti saanut kokea vanhempien tai itselleni tuntemattomien ihmisten taholta, tai minkälaisia vaikutelmia tai tunteita vanhempien suhtautuminen on Arvossa synnyttänyt.

Asumis- ja varttumisympäristönä lapsille ja nuorille pidin Kuortanetta oikein lintukotona ja useimmat ihmiset tunnettiin hyvinkin; en allekirjoita YLE:n antamaa kuvaa fasistisesta ja kovasta pitäjästä.
Etelä-Pohjanmaalla ja Kuortaneellakin oltiin reiluja, suori, itseltään vaativia ja toisistaan huoltapitäviä - ja isänmaallisia; vaikka "pohojalaanen ei puhu eikä pussaa" saattoi olla karjalaiselle ensivaikutelma, niin rakkaiksi ovat heillekin jälkeläisineen nämä konnut tulleet. Kuortaneella on pitäjän kokoon nähden runsaasti syntyperältään karjalaisia.
Valitettavasti suurin osa Kuortaneella koulunsa käyneistä on joutunut hakemaan leipäpuunsa suuremmista taajamista ympäri Suomea ja jopa ulkomailta; toisaalta Kuortaneella koulunsa käyneet ovat menestyneet elämässään poikkeuksellisen hyvin. Olisivatko arvot kunnossa?
Ymmärrystä ja anteeksiantoa tarvitaan tällaisissa vaikeissa asioissa - ja erityisesti pitää antaa anteeksi itselleen, jotta kirkas taivas alkaisi näkyä - se horisontti on piirtynyt vääjäämättä ikäistemme näkökenttään. Ennen auringon laskua on hyvä antaa anteeksi - levon varmistamiseksi.

– Jussi K (ei varmistettu)