Vierailimme lapsuudessa Viljakkalassa eräällä maatilalla säännöllisesti. Siellä oli ottopoika ja
"piika"= ostettu huutolainen. Ottopoika oli osaava ja työteliäs; hän käytännössä pyöritti koko maatilaa. Sitten oli " Liisa ", joka oli orja. Hän lypsi lehmät, ruokki, teki kaiken muunkin yötä päivää. Kädet hänellä olivat maitokannujen kannossa venyneet alle polvirajan. Ollessamme kylässä hän annosteli " meille "herasväelle" ruokaa, mutta tiputti sitä lattialle .Emäntä käski syömään sen lattialta. Sadatteli ja haukkui. Oma tytär lueskeli kijaa. Emme olleet kohdanneet sellaista, mutta minun vanhempanikaan eivät ottaneet kantaa, vaan auttoivat tätä ytävällistä " orjaa " aina kuin kykenvät. Nuo ketomukset ovat todella totta, mutta kertovat 50-60- luvun maalaishierakiasta paljon. Siellä oli todella rasisteja sanan varsinaisesa mekitykessä. Ja on edelleen.

– H.Jussila (ei varmistettu)