Naisten tasa-arvo perinnönjaossa.
Olen Itä-Suomessa läheltä seurannut erään uskovaisen perheen sunnitelmaa perinnönjaosta. Vanhemmilla on kaksi lasta, tyttö ja poika. Vanhempien omaisuus käsittää mm. maa/metsätilan. Pellot, 8 ha on vuokrattu naapurille. Tilalla on metsää lähes 50 ha, hyväkuntoinen omakotitalo ulkorakennuksineen, sekä kesämökki ja rantasauna. Tilalle ei jää ketään jatkajaa vaan molemmat lapset saavat toimeentulonsa muualta. Vanhemmat oli salaa keskustelleet pastorina toimivan pojan kanssa ja olivat sopineet pojan kanssa että koko tila jäisi rakennuksineen pojalle, tytön saadessa vain rantatontin. Millään ei epätasapainossa olevaa jakoa tasattaisi, rahaa ei käytetä, oli pojan kommentti.
Tytärtä ei otettu keskusteluihin mukaan. Myöhemmin tytär sai suunnitelmasta tietoa. Tytär otti asian esille vanhempien kanssa, että hänellä on toivomuksena että molempia lapsia kohdeltaisiin tasapuolisesta. Siitähän vanhemmat suuttuivat. Tyttären ei olisi heidän mielestä pitänyt mitään puhua. Pojan saatua vanhemmiltaan tiedon että tytär ei taidakaan suostua törkeän epäoikeudenmukaiseen jakoon, rupesi poika nimittelemään tytärtä ja tyttären miestä ahneeksi.
Poika rupesi lähettämään siskolleen useita sähköpostiviestejä joissa manipuloi siskoaan raamatunlauseilla, ym. että sisko suostuisi siihen että tila jäisi kokonaan ilmaiseksi hänelle (veljelle).
Tyttären tiedusteltaessa vanhemmiltaan että miksi he pojalle ovat antamassa lähes kaiken ilmaiseksi, oli vanhemmat maininneet mm. että poikahan on esikoinen ja että tytär ei saa esittää mitään vaatimuksia ja että onhan poika pappi.
Poika vain kirjoitteli siskolleen että "milloin laitetaan nimet paperiin". "Nimien kirjoittamisen jälkeen voidaan asiasta jotain keskustella, ei ennen sitä".
Tytär ei moiseen suostunut. Vanhemmat ja veli "loukkaantuivat", veli ilmoitti siskolleen että hän ei pidä yhteyttä siskoonsa kuin pakollisissa kuvioissa.
Poika kehoitti vanhempiaan tekemään testamentin, muutoin tulisi "perikuntavaara", niinkuin hän itse sanoi. (eli jos ei testamenttia, niin omaisuus olisi jakaantunut aikanaan tasan pojan ja tyttären kesken).
Vanhemmat ovat nyt tehneet poikaa suosivan testamentin. Tytölle jää rantatontti sekä erillään oleva pienempi metsäpalsta josta vanhemmat möivät suurimmaksi osaksi puut pois ja jättivät metsäaukot "oman onnensa nojaan". Tytölle jäävä metsäpalsta ja kesämökkitontti ovat arvoltaan murto-osa päätilalla olevasta metsästä, pelloista ja rakennuksista, kesämökkeineen,
Tyttö olisi halunnut että rakennuksiin olisi jäänyt hänelle edes käyttöoikeus, niin sekään ei käynyt veljelle. Vanhemmille olisi se käynyt mutta tekivät kaiken niin mikä vain pojalle sopi. Tyttären toiveita ei kuunneltu yhtään. Poika ilmoitti siskolleen että hän tarvitsee rahaa.
Lisäksi 30-vuoden ajan tytär miehensä kanssa osallistui aktiivisesti, ilmaiseksi, tilan kaikkiin töihin, pojan hurvitellessa samaan aikaan usein lomalla lapissa, eikä poika osallistunut juuri ollenkaan tilan töihin. Nyt poika haluaa kaiken ilmaiseksi itselleen.
Ihmetellä sopii, että onko pappipojalla omaatuntoa kun on valmis ottamaan itselleen siskolle kuuluvaa osuutta. Jos poika olisi sanonut vanhemmilleen että hän ei ota enempää mitä hänelle kuuluu, ei vanhemmat olisi tehneet epäsuhteista testamenttiä. Vanhat vanhemmat luottavat vain papin sanaan, pitäähän papin olla oikeassa. Poika kielsti mm. siskoaan puhumasta vanhempien kanssa oikeasta ja väärästä ja sanoi että hän (poika) voi vain keskustella vanhempien kanssa pastoraalisia keskusteluja. Kysyä sopii, mitähän nämä pastoraaliset keskustelut perintöasioissa olivat?
Tyttö on lievästi sanottuna tosi harmistunut tilanteeseen. Kokee että hänet on täysin syrjäytetty vanhempien ja veljen taholta. Tällaistako on "kristillinen tasajako"? Tyttärellä ei ole oikeutta mielipiteeseen, ei oteta huomioon tyttären toiveita tasapuolisesta jaosta.
tiistaina 08.11.2011
Naisten tasa-arvo perinnönjaossa.
Olen Itä-Suomessa läheltä seurannut erään uskovaisen perheen sunnitelmaa perinnönjaosta. Vanhemmilla on kaksi lasta, tyttö ja poika. Vanhempien omaisuus käsittää mm. maa/metsätilan. Pellot, 8 ha on vuokrattu naapurille. Tilalla on metsää lähes 50 ha, hyväkuntoinen omakotitalo ulkorakennuksineen, sekä kesämökki ja rantasauna. Tilalle ei jää ketään jatkajaa vaan molemmat lapset saavat toimeentulonsa muualta. Vanhemmat oli salaa keskustelleet pastorina toimivan pojan kanssa ja olivat sopineet pojan kanssa että koko tila jäisi rakennuksineen pojalle, tytön saadessa vain rantatontin. Millään ei epätasapainossa olevaa jakoa tasattaisi, rahaa ei käytetä, oli pojan kommentti.
Tytärtä ei otettu keskusteluihin mukaan. Myöhemmin tytär sai suunnitelmasta tietoa. Tytär otti asian esille vanhempien kanssa, että hänellä on toivomuksena että molempia lapsia kohdeltaisiin tasapuolisesta. Siitähän vanhemmat suuttuivat. Tyttären ei olisi heidän mielestä pitänyt mitään puhua. Pojan saatua vanhemmiltaan tiedon että tytär ei taidakaan suostua törkeän epäoikeudenmukaiseen jakoon, rupesi poika nimittelemään tytärtä ja tyttären miestä ahneeksi.
Poika rupesi lähettämään siskolleen useita sähköpostiviestejä joissa manipuloi siskoaan raamatunlauseilla, ym. että sisko suostuisi siihen että tila jäisi kokonaan ilmaiseksi hänelle (veljelle).
Tyttären tiedusteltaessa vanhemmiltaan että miksi he pojalle ovat antamassa lähes kaiken ilmaiseksi, oli vanhemmat maininneet mm. että poikahan on esikoinen ja että tytär ei saa esittää mitään vaatimuksia ja että onhan poika pappi.
Poika vain kirjoitteli siskolleen että "milloin laitetaan nimet paperiin". "Nimien kirjoittamisen jälkeen voidaan asiasta jotain keskustella, ei ennen sitä".
Tytär ei moiseen suostunut. Vanhemmat ja veli "loukkaantuivat", veli ilmoitti siskolleen että hän ei pidä yhteyttä siskoonsa kuin pakollisissa kuvioissa.
Poika kehoitti vanhempiaan tekemään testamentin, muutoin tulisi "perikuntavaara", niinkuin hän itse sanoi. (eli jos ei testamenttia, niin omaisuus olisi jakaantunut aikanaan tasan pojan ja tyttären kesken).
Vanhemmat ovat nyt tehneet poikaa suosivan testamentin. Tytölle jää rantatontti sekä erillään oleva pienempi metsäpalsta josta vanhemmat möivät suurimmaksi osaksi puut pois ja jättivät metsäaukot "oman onnensa nojaan". Tytölle jäävä metsäpalsta ja kesämökkitontti ovat arvoltaan murto-osa päätilalla olevasta metsästä, pelloista ja rakennuksista, kesämökkeineen,
Tyttö olisi halunnut että rakennuksiin olisi jäänyt hänelle edes käyttöoikeus, niin sekään ei käynyt veljelle. Vanhemmille olisi se käynyt mutta tekivät kaiken niin mikä vain pojalle sopi. Tyttären toiveita ei kuunneltu yhtään. Poika ilmoitti siskolleen että hän tarvitsee rahaa.
Lisäksi 30-vuoden ajan tytär miehensä kanssa osallistui aktiivisesti, ilmaiseksi, tilan kaikkiin töihin, pojan hurvitellessa samaan aikaan usein lomalla lapissa, eikä poika osallistunut juuri ollenkaan tilan töihin. Nyt poika haluaa kaiken ilmaiseksi itselleen.
Ihmetellä sopii, että onko pappipojalla omaatuntoa kun on valmis ottamaan itselleen siskolle kuuluvaa osuutta. Jos poika olisi sanonut vanhemmilleen että hän ei ota enempää mitä hänelle kuuluu, ei vanhemmat olisi tehneet epäsuhteista testamenttiä. Vanhat vanhemmat luottavat vain papin sanaan, pitäähän papin olla oikeassa. Poika kielsti mm. siskoaan puhumasta vanhempien kanssa oikeasta ja väärästä ja sanoi että hän (poika) voi vain keskustella vanhempien kanssa pastoraalisia keskusteluja. Kysyä sopii, mitähän nämä pastoraaliset keskustelut perintöasioissa olivat?
Tyttö on lievästi sanottuna tosi harmistunut tilanteeseen. Kokee että hänet on täysin syrjäytetty vanhempien ja veljen taholta. Tällaistako on "kristillinen tasajako"? Tyttärellä ei ole oikeutta mielipiteeseen, ei oteta huomioon tyttären toiveita tasapuolisesta jaosta.
– Anonyymi (ei varmistettu)