Liikkuva tausta lasipömpelissä on HIRVITTÄVÄ. Eikö siellä osata kaikkein tärkeintä asiaa: miten taata se, että katsoja/kuuntelija pystyy parhaalla mahdollisella tavalla seuraamaan ASIAA, josta on kysymys? Kun kaikki energia menee välkkyvän liikkuvan taustan häiritsevään olemassaoloon (mihinkä silmänsä panisi?), ei itse asiassa kuule mitään mitä studiossa puhutaan. Sekö on tarkoitus? Kysyn samoin kuin edellinen: missä visualistinne luuraavat? Hakekaa nyt apua vaikka kuvataiteilijoilta tai Aalto-yliopiston taiteentekijöiltä.

– Silmät jo ristissä (ei varmistettu)