Ikävää on se, että yhä useamman ihmisen kosketus luontoon rajoittuu nykyisin lähes yksinomaan puistoihin, joissa jokainen kaadettu puu koetaan menetyksenä. Se on yhden sorttista itsekkyyttä. Itse halutaan olla juuri se sukupolvi, joka saa käyskennellä 100-200 vuotiaiden puiden ympäröimänä unohtaen samalla aktiivisesti sen, että täysin hoitamatta jääneenä puiston ja metsän kohtalona olisi joko palaa savuna ilmaan (niinkuin tapahtui keskimäärin 150 vuoden välein historiassa) tai jatkaa ränsistymistään tilaan, joka ei miellytä kenenkään silmää (paitsi ehkä Lapissa). Onneksi "sielultaan rajoittuneet ihmiset" ovat ajatelleet osin taloudellisista lähtökohdista toisin ja meillä on mahdollisuus liikkua hyvin vaihtelevassa metsäluonnossa. 40-vuotiaan "puupellon" vierestä löytyy aukko (korvasienineen, puolukkamättäineen ja vadelmapuskineen) ja aukon vierestä sen laiskemman isännän tai emännän pusikko (lintuineen). Pusikon takaa siintää horisontissa 80 vuotias kuusikko, jossa pystyy talvella hiihtämään törmäämättä alituiseen kaatuneisiin puuvanhuksiin ja kesällä täyttämään mustikkaämpärin. Siellä täällä tulee tietysti vastaan äveriään kaupunkilaismetsänomistajan rauhoittama metsä, jossa on jännää käväistä kunhan tietää, ettei sitä ryteikköä jatku kovin pitkään. Väitän, että todellinen luonnon kunnioitus ei synny ELF-porukan kokemuspiiristä vaan taloudellisesta riippuvuussuhteesta luontoon, lapsesta lähtien. Raju väite, jossa on totta vähintään toinen puoli.
Metsää ei ainakaan meidän leveysasteilla pysty ihminen hävittämään. Toivottavasti "aktiivien" energia suuntautuu tulevaisuudessa entistä enemmän merien suojeluun, niistä on tehty meidän kaikkien yhteinen kaatopaikka, joka voi todellakin tuhoutua. Ja siitä vastuusta ei pysty vetäytymään kukaan meistä: ei afrikkalainen/intialaianen, joka syytää jätevetensä puhdistamattomana mereen eikä siellä toisessa ääripäässä akateemisen perheen kirkasotsainen aktivistitytär, joka pissii omatunto puhtaana estrogeeninsa vessanpönttöön ja sieltä valaan kitusiin.
tiistaina 20.03.2012
Ikävää on se, että yhä useamman ihmisen kosketus luontoon rajoittuu nykyisin lähes yksinomaan puistoihin, joissa jokainen kaadettu puu koetaan menetyksenä. Se on yhden sorttista itsekkyyttä. Itse halutaan olla juuri se sukupolvi, joka saa käyskennellä 100-200 vuotiaiden puiden ympäröimänä unohtaen samalla aktiivisesti sen, että täysin hoitamatta jääneenä puiston ja metsän kohtalona olisi joko palaa savuna ilmaan (niinkuin tapahtui keskimäärin 150 vuoden välein historiassa) tai jatkaa ränsistymistään tilaan, joka ei miellytä kenenkään silmää (paitsi ehkä Lapissa). Onneksi "sielultaan rajoittuneet ihmiset" ovat ajatelleet osin taloudellisista lähtökohdista toisin ja meillä on mahdollisuus liikkua hyvin vaihtelevassa metsäluonnossa. 40-vuotiaan "puupellon" vierestä löytyy aukko (korvasienineen, puolukkamättäineen ja vadelmapuskineen) ja aukon vierestä sen laiskemman isännän tai emännän pusikko (lintuineen). Pusikon takaa siintää horisontissa 80 vuotias kuusikko, jossa pystyy talvella hiihtämään törmäämättä alituiseen kaatuneisiin puuvanhuksiin ja kesällä täyttämään mustikkaämpärin. Siellä täällä tulee tietysti vastaan äveriään kaupunkilaismetsänomistajan rauhoittama metsä, jossa on jännää käväistä kunhan tietää, ettei sitä ryteikköä jatku kovin pitkään. Väitän, että todellinen luonnon kunnioitus ei synny ELF-porukan kokemuspiiristä vaan taloudellisesta riippuvuussuhteesta luontoon, lapsesta lähtien. Raju väite, jossa on totta vähintään toinen puoli.
Metsää ei ainakaan meidän leveysasteilla pysty ihminen hävittämään. Toivottavasti "aktiivien" energia suuntautuu tulevaisuudessa entistä enemmän merien suojeluun, niistä on tehty meidän kaikkien yhteinen kaatopaikka, joka voi todellakin tuhoutua. Ja siitä vastuusta ei pysty vetäytymään kukaan meistä: ei afrikkalainen/intialaianen, joka syytää jätevetensä puhdistamattomana mereen eikä siellä toisessa ääripäässä akateemisen perheen kirkasotsainen aktivistitytär, joka pissii omatunto puhtaana estrogeeninsa vessanpönttöön ja sieltä valaan kitusiin.
– Sielultaan rajoittunut (ei varmistettu)