Dokumentin henkilöitä oli seurattu pitkällä aikavälillä, mutta tekijät eivät joko ymmärtäneet satunnaisesti läsnä olleen kuvausryhmän vaikutusta tilanteisiin, tai sitten väkinäisyys ja kyseenalainen leikkaus olivat tietoista pahansuopaisuutta dokumentissa esiintyneitä henkilöitä kohtaan.
Naisesta ei näytetä leikkuupöydän jälkeen mitään muuta kuvamateriaalia kuin istumassa jäykkänä sohvalla, leipomassa leivonnaisia tai menossa ruokajonoon lapsensa kanssa. Kun kamera kuvaa sohvalla istuvaa pariskuntaa tai vierailulla olevaa äitiä, kaikki ovat todella jäykkinä ja keskustelu epäluontevaa. Lisäksi näitä vakavasti ylipainoisia naisia kuvaan polvien tasolta laajakulmalla, joka saa heidät näyttämään vieläkin lihavammilta.
Jokainen voi varmaan miettiä, onko mahdollista, että perhe ei syö mitään muuta kuin leivonnaisia tai, että nainen ei kotona tee muuta kuin istuu sohvalla kädet sylissä. Tai, että tekeekö tämä mies muuta kuin istuu sohvalla ja nousee välillä ylös käymään tupakalla. Dokumentti esitti myös miehen olevan syrjäytymässä noin kuukauden työttömyyden aikana. Naisen taloudellista tilanteesta tiedämme vain, että hänen äitinsä tuotti hänelle isot velat ja nyt hän hoitaa lasta kotona. Mitä hän on tehnyt sitä ennen? Töitä, opiskelua, mitä?
On täysin mahdollista, että molemmat dokumentin päähenkilöt ovat olleet hyvinkin aktiivisia ja työteliäitä ihmisiä, mutta heille on osunut taloudellisesti vaikea vaihe ja äidin jättämät velat ovat nielleet kaikki aiemmista töistä saadut tulot.
Dokumentti kuvaa oikein tarkoitushakuisesti henkilöiden arjen ankeaksi sohvalla istumiseksi ja välittää heistä kuvan saamattomina, laiskoina eikä ihan fiksuinakaan.
Edellisiin vaikutti leikkaus. Fiksuuden osalta olisivat tekijät voineet miettiä henkilöiden haastattelemista. Kun henkilöiden ylipaino suorastaan tyrkytetään kameralle ja vielä näytetään neuvolasta kohtaus, jossa hoitaja haastaa naista ylipainosta (ymmärrettävästi kameran edessä ei kovin tiukasti) ja tämä puolustautuu väittäen, ettei aika riitä, niin reilumpaa olisi vähän tentata häntä siitä tai näyttää ruudulla tämän ruoka- ja liikuntatottumuksista eikä vain vihjailla jättämällä kaiken positiviisen näyttämättä.
Kukaan ei varmaan vakuuttunut siitä, että punttisalilla käymättömyys johtuu lapsesta, mutta kaikki näkivät jo vanhoista valokuvista ja kertomuksista, että liikkumattomuus, apatia ovat tulleet jo kotoa. Siinä on tragediaa syrjäytymisestä, jota olisi kannattanut puida enemmän. Onko sillä ja köyhyydellä yhteys vai onko kyse vain kahdesta saamattomasta ja laiskasta ihmisestä, jotka saisivat syyttää itseään (ja vaarantavat lapsensa tulevaisuuden nimenomaan asenteella eikä köyhyydellään), kuten dokumentin kuvamateriaali yrittää vihjata?
torstaina 05.04.2012
Tämä dokumentti oli kyllä ala-arvoinen.
Dokumentin henkilöitä oli seurattu pitkällä aikavälillä, mutta tekijät eivät joko ymmärtäneet satunnaisesti läsnä olleen kuvausryhmän vaikutusta tilanteisiin, tai sitten väkinäisyys ja kyseenalainen leikkaus olivat tietoista pahansuopaisuutta dokumentissa esiintyneitä henkilöitä kohtaan.
Naisesta ei näytetä leikkuupöydän jälkeen mitään muuta kuvamateriaalia kuin istumassa jäykkänä sohvalla, leipomassa leivonnaisia tai menossa ruokajonoon lapsensa kanssa. Kun kamera kuvaa sohvalla istuvaa pariskuntaa tai vierailulla olevaa äitiä, kaikki ovat todella jäykkinä ja keskustelu epäluontevaa. Lisäksi näitä vakavasti ylipainoisia naisia kuvaan polvien tasolta laajakulmalla, joka saa heidät näyttämään vieläkin lihavammilta.
Jokainen voi varmaan miettiä, onko mahdollista, että perhe ei syö mitään muuta kuin leivonnaisia tai, että nainen ei kotona tee muuta kuin istuu sohvalla kädet sylissä. Tai, että tekeekö tämä mies muuta kuin istuu sohvalla ja nousee välillä ylös käymään tupakalla. Dokumentti esitti myös miehen olevan syrjäytymässä noin kuukauden työttömyyden aikana. Naisen taloudellista tilanteesta tiedämme vain, että hänen äitinsä tuotti hänelle isot velat ja nyt hän hoitaa lasta kotona. Mitä hän on tehnyt sitä ennen? Töitä, opiskelua, mitä?
On täysin mahdollista, että molemmat dokumentin päähenkilöt ovat olleet hyvinkin aktiivisia ja työteliäitä ihmisiä, mutta heille on osunut taloudellisesti vaikea vaihe ja äidin jättämät velat ovat nielleet kaikki aiemmista töistä saadut tulot.
Dokumentti kuvaa oikein tarkoitushakuisesti henkilöiden arjen ankeaksi sohvalla istumiseksi ja välittää heistä kuvan saamattomina, laiskoina eikä ihan fiksuinakaan.
Edellisiin vaikutti leikkaus. Fiksuuden osalta olisivat tekijät voineet miettiä henkilöiden haastattelemista. Kun henkilöiden ylipaino suorastaan tyrkytetään kameralle ja vielä näytetään neuvolasta kohtaus, jossa hoitaja haastaa naista ylipainosta (ymmärrettävästi kameran edessä ei kovin tiukasti) ja tämä puolustautuu väittäen, ettei aika riitä, niin reilumpaa olisi vähän tentata häntä siitä tai näyttää ruudulla tämän ruoka- ja liikuntatottumuksista eikä vain vihjailla jättämällä kaiken positiviisen näyttämättä.
Kukaan ei varmaan vakuuttunut siitä, että punttisalilla käymättömyys johtuu lapsesta, mutta kaikki näkivät jo vanhoista valokuvista ja kertomuksista, että liikkumattomuus, apatia ovat tulleet jo kotoa. Siinä on tragediaa syrjäytymisestä, jota olisi kannattanut puida enemmän. Onko sillä ja köyhyydellä yhteys vai onko kyse vain kahdesta saamattomasta ja laiskasta ihmisestä, jotka saisivat syyttää itseään (ja vaarantavat lapsensa tulevaisuuden nimenomaan asenteella eikä köyhyydellään), kuten dokumentin kuvamateriaali yrittää vihjata?
– ewk (ei varmistettu)