Miksi Parittomien tytöt eivät saa paria itselleen? Minulla on tarjota kaksi vaihtoehtoista selitystä. Yksi on analyyttisempi ja toinen on suoraviivaisempi.

Analyyttinen: Samoin kuin miehet jaetaan armeijassa A- ja B-miehiin, myös naiset jakautuvat kasvaessaan A- ja B-naisiin. Kosmeettiset virheet ovat pahasta, mutta kokonaisuus antaa tuomion. Kaikki Parittomien typsyt ovat nippa nappa päässeet parempaan A-ryhmään omien suoritustensa ja perimänsä perusteella. Tämä on luonut heidän sisäänsä salaisen lainalaisuuden: he eivät ole valmiita hyväksymään B-miestä elämäänsä missään tapauksessa. Tämä tulee jatkuvasti esiin naisten puheissa ja selityksissä ja suhtautumisessa ja jälkiviisasteluissa, kun miehiä on kohdattu, vaikka se sanotaankin parafraseeraten. Kohdatut miehet rankataan B-miehiksi asiaa sen kummemmin tutkimatta. Todennäköisesti naiset ovat oikeassa. Bourdieuläinen näkemys ihmisistä pääomien haltijoina selittää naisten yksinäisyyttä. Ongelmana on lyhyesti sanottuna se, että tyttöjen omat sosio-seksuaaliset pääomat eivät riitä, mitä tulee A-miesten kosiskeluun. A-miehillä on aina kaikenlaista, mitä naisilla ei ole: rahaa, teknisiä taitoja, ystäväpiiri, kontaktiverkko, komeutta yms. Hekin tietävät niiden arvon. Nämä komplementoisivat naisten pääomia. Parittomat jäävät kuitenkin kakkosiksi vaikuttavampien naisten kanssa kisatessa tai sitten he eivät edes yritä, mikä ajaa saman asian. Ja jos A-nainen ei löydä A-miestä rinnalleen, hän on onnettomampi kuin B-mies, joka löytää B-naisen rinnalleen.
Naisten eteen ei voi siis tehdä mitään — he ovat tuomittuja joko yksinoloon Suomessa tai maanpakoon ulkomaille. Parasta mitä he voisivat näissä oloissa tehdä olisi eheytyä A:sta B:ksi.

– Kandidaatti Man-Tzuriasta (ei varmistettu)