Uskon kyllä itseeni monessa muussa asiassa. Voi hyvinkin olla, että tämä juontuu lapsuudestani. Muistan että huomio piti ansaita tekemällä jotain hyödyllistä ja olin todella kiltti ja yritin miellyttää vanhempiani. Harvoin sain sanotuksi mielipiteeni, vaikka niitä kyllä oli. En ole harkinnut terapiaa. Olen ajatellut että joskus tämä kelpaamattomuuden tunne menisi ohitse. On kuitenkin vaikea kuvitella, että olisin mustasukkainen, osaan kuitenkin sen verran asettua toisen ihmisen asemaan, että tiedän miltä se voi tuntua jos epäillään perättömiä. Eikä liiasta mustasukkaisuudesta voi seurata mitään hyvää.

– N (ei varmistettu)