itselläni ei ole lapsesta kysymys, vaan perhetuttavasta jolle olen ainoa elossa oleva, hänestä välittävä lähimmäinen. valheilla vietiin pois minun luota, kukaan ei puhunut kanssamme mistään, kaiken aikaa tunsin uhkan ympärilläni kasvavan ja reagoin asioihin sen mukaan. Inhoa ja vihaa tuntien. kun käräjäoikeus vaihtoi tilalle uuden edunvalvojan, joka päätti omassa mielessään etten saa tavata lähimmäistäni ollenkaan. valmisteluistunnossa kuulin, kuinka hän vihaisi minua. en ihmettele hänelle kun ei ole kerrottu totuutta. sitä totuutta, että minua ei päästetä katsomaan ja tuomaan tavaroita hänelle samalla katsoen että hänellä olisi hyvä paikka olla. aikaa on kulunut 8 kk, minut on ajettu taloudelliseen ahdinkoon niin ulosoton kuin tulojen puolesta. olin suunnitellut, että pienellä avulla kuten perheapua saaden ja pientä toimeentulotukea pärjäisimme talossamme, niin olisimme tehneetkin, pois vienti aiheutti tulomeneteyksen jonka ansiosta taloni on kylmillään tavaroineen, itse olen kavereideni nurkissa majaillen ja lähimmäisestäni en tiedä mitään. koska edunvalvoja katsoo hänellä olevan se valta sanoa miten tässä asiassa toimitaan. en ole samaa mieltä edunvalvojan kanssa. asianajajani mukaan kysymyksessä on omaisuus, jonka myynnin edessä seison vastustaen sitä kuten isä ja poika halusivat. en aio antaa periksi. kysymyksessä on 45 v. mies, kehitysvammainen jolle aikoinaan on haettu vajaavaltaisuus Maistraatista. silloin en tuntenut häntä.
en nähnyt kyseistä ohjelmaa mutta tässä osa omasta tilanteestani.

– Tarya (ei varmistettu)