Meillä eräässä keskiuusimaalaisessa kunnassa, jossa terveyskeskuksessa työskentelen sairaanhoitajana, ainakin kyllä hoidetaan vammaiset siinä missä muutkin ihmiset. Antibiootit annetaan aina, kun on siihen tarve. DNR tarkoittaa siis ei elvytystä, jos sýdän pysähtyy. Mutta sitä ei määrätä potilaille, joilla on elämisen edellytyksiä vielä, oli kyseessä sitten vammainen tai ei. Vain potilaille, joilla on parantumaton sairaus ja odotettavissa vain lisää kärsimystä, mutta ei enää hyvää elämää, asetetaan DNR. Eli kyseeseen tulevat lähinnä parantumatonta syöpää sairastavat potilaat. Vammaisuus ei todellakaan ole syy DNR:lle. Kaikki potilaat hoidetaan niin kauan kuin heillä katsotaan olevan elämän edellytyksiä. Ja DNR todellakin tarkoittaa vain, että ei elvytetä, jos sydän pydähtyy. Kaikki muut oireet hoidetaan. Jos tulee kriittinen sairaustilanne, lähetetään erikoissairaanhoitoon, infektiot hoidetaan, jos ei syö ja juo, nesteytetään suoneen. On ihan hullua ajatellakin, että DNR asetettaisiin potilaalle vain siksi, että hänellä on jokin vajavaisuus tai vamma! Silloinhan se asetettaisiin kaikille potilaillemme, koska kaikilla heillä jokin sellainen päivittäiseen elämään vaikuttava kyvyttömyys tai vamma on!! Olen vuosien varrella hoitanut monia vammaisia ihmisiä, jotka on saatu takaisin hyvään elämään infektion, lonkkamurtuman, astmakohtauksen tms. jälkeen. Eli ei nyt viitsitä sitten yleistää, ja uskon, että meidän hoitomme on samaa kuin yleensäkin suomalaisessa terveydenhuollossa.

– Anonyymi (ei varmistettu)