Olen suomalainen yösairaanhoitaja (jo eläkkeellä) ja työskentelin Tukholmassa Roslagstullin sairaalan AIDS-osatolla vuosina 88-90 jonne silloin tuli Suomesta HIV-potilaita saamaan hoitoa infektioihinsa sekä joilla oli jo AIDS- aste kuolemaan tänne, kun he eivät voineet tuoda julki sairauttaan Suomessa! Heillä oli myös taakkanaan kaikki mikä liittyy heidän erilaiseen sexualisuuteen eli homouteen.
Keskustelin pitkät yöt heidän kanssan!
HIV-AIDS oli täälläkin 80-luvun alussa häpeiltävää ja pelättävää,mutta kun pääsimme täällä jo aikaisin perille tartuntatavoista ym siihen alettiin suhtautua ymmärtäväisesti,vaikka epäluuloa ja kauhua oli vielä täälläkin pitkään,riippuen ihmisten valistuneisuudesta.
Tämä AIDS-osasto oli heidän turvapaikkansa ja osasto oli hienoin mitä Ruotsin sairaaloista löytyi siihen aikaan.
Olen ylpeä saadessani osallistua heidän kohtamiseen sekä osallistumisesta heidän hoitoon ja kuolemaan.
Olen myös nyt tyytyväinen että siellä Suomessa on alettu ottaa mediassa esille nämä polttavat asiat ja tuoda julki sellainenkin kuuluisuus kuin Jorma Hynninen-dokumentti homopoikansa sairaudesta ja kuolemasta!
Ystävällisin terveisin,
Leena
keskiviikkona 28.11.2012
Olen suomalainen yösairaanhoitaja (jo eläkkeellä) ja työskentelin Tukholmassa Roslagstullin sairaalan AIDS-osatolla vuosina 88-90 jonne silloin tuli Suomesta HIV-potilaita saamaan hoitoa infektioihinsa sekä joilla oli jo AIDS- aste kuolemaan tänne, kun he eivät voineet tuoda julki sairauttaan Suomessa! Heillä oli myös taakkanaan kaikki mikä liittyy heidän erilaiseen sexualisuuteen eli homouteen.
Keskustelin pitkät yöt heidän kanssan!
HIV-AIDS oli täälläkin 80-luvun alussa häpeiltävää ja pelättävää,mutta kun pääsimme täällä jo aikaisin perille tartuntatavoista ym siihen alettiin suhtautua ymmärtäväisesti,vaikka epäluuloa ja kauhua oli vielä täälläkin pitkään,riippuen ihmisten valistuneisuudesta.
Tämä AIDS-osasto oli heidän turvapaikkansa ja osasto oli hienoin mitä Ruotsin sairaaloista löytyi siihen aikaan.
Olen ylpeä saadessani osallistua heidän kohtamiseen sekä osallistumisesta heidän hoitoon ja kuolemaan.
Olen myös nyt tyytyväinen että siellä Suomessa on alettu ottaa mediassa esille nämä polttavat asiat ja tuoda julki sellainenkin kuuluisuus kuin Jorma Hynninen-dokumentti homopoikansa sairaudesta ja kuolemasta!
Ystävällisin terveisin,
Leena
– Anonyymi (ei varmistettu)