tiistaina 24.11.2009

On melkoinen haaste tehdä fiktiota tällaisesta meneillään olevasta kiistasta.
Jotenkin merkillisesti juttu onnistui piirtämään ilkeät karikatyyrit kaikista osapuolista.
Todellisuuden voimat ja jännitteet oli korvattu fiktiivisillä kärjistyksillä.
Elämän rehevyys ja motiivien ristiriidat epäuskottavalla ohuella sadunkerronnalla.

Mutta ehkä toinen osa nostaa elokuvan jaloilleen ja kosketuksiin elävän elämän kanssa.

Hassusti kyllä elokuvan draamaan oli kytketty maailmalla leviävä dokumenttielokuva jolle brysselistä lähetettiin vastaiskun tekijä. Pitäisikö minun dokumentin Viimeinen joiku Saamenmaan metsissä ohjaajana olla kiitollinen tästä fiktiivisestä huomiosta?

Tuli mieleen oliko elokuvassa kyse draamallisesta todellisuuden hyväksikäytöstä vai onko taustalla syvempi ja kunniallisempi pyrkimys tuoda ymmärrystä ristiriitojen kenttään.
Hieman vielä jäi elokuvan perimmäinen aihe, tekemisen syy epäselväksi.

Eivät metsurit missään tapauksessa naisia tuolla tavalla uhkailleet mutta toisaalta ei myöskään dokumentin tekijä riehunut kapakassa. Itseasiassa jouduin useampaankin kertaan uhkailun kohteeksi itse.

Pahoin pelkään ettei Lopun alku ainakaan kyennyt lisäämään ymmärrystä kiistan osapuolten välillä vaan onnistui loukkaamaan ja kärjistämään tunnelmia.

Hannu Hyvönen
http://elonmerkki.net

Vastaa

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Muualla Yle.fi:ssä