No huhhuh.

Kyllä muistihäiriöisen elämä voi olla aivan erittäin kelpoa ja arvokasta sinänsä.

Käsittämätöntä puhetta ohjelmassa, perustuu oman heikkouden pelkoon ja siihen, ettei uskalla kohdata haurautta, ei muissa eikä itsessä.

Nostatti aika lailla kiukkua tällainen muistihäiriöisten arvottaminen.
...No, kyseessähän olikin ilmeisesti talousalan ihminen...

Näin me ihmiset näemme elämän arvon ja arvokkuuden eri tavalla.

Toivon totisesti, ettei näitä eutanasiajuttuja aleta suoltaa pitkin poikin. Joidenkin asioiden kuuluukin olla tabuja. Esim. kovin monella nuorella on elämä ankeaa jo valmiiksi aikamme ilmapiirissä. Siihen ei tarvita päälle ihanaa eutanasiakeskustelua palstat täyteen.

Enemmän tarvittaisiin puhetta siitä, miksi on niin vaikea kohdata ja arvostaa heikkoa, vanhaa ihmistä. Kulttuurimme on aika kamala, kun täällä ei osata olla vanhuuden kanssa.

– Anonyymi (ei varmistettu)