Kiitos YLElle ajatuksia herättävästä sarjasta! Valittu näkökulma historiaamme on virkistävä, vaikka ei tokikaan ainoa mahdollinen.
Ihan suomenkielisenä suomalaisena olen yllättynyt sarjan herättämästä voimakkaasta vastarinnasta ainakin internetin keskustelupalstoilla. Itse en koe sarjan uhanneen suomalaista identiteettiäni - päinvastoin se on tarjonnut uuden näkökulman identiteetin tarkasteluun.
Yksi keskustelun kiistakapuloista tuntuu liittyvän siihen, että vuosisatojen takaiseen Ruotsin valtakuntaan ja sitä edeltäneisiin aluetta asuttaneisiin ryhmiin sovelletaan nykyajan moraalikäsityksiä. Ruotsia esimerkiksi syytetään suomenkielisten vainosta, jota verrataan apartheidiin (1900-luvun ilmiö). Tällainen rinnastus lähinnä osoittaa, että kirjoittaja ei ymmärrä tai halua ymmärtää ilmiöiden historiallista kontekstia. Eiköhän Suomenniemellä asuneita ihmisiä kohdeltu yhtä huonosti kuin niitä lahden toisella puolellakin asuneita alamaisia - kyse ei ollut kansallisesta tai etnisestä (1800- ja 1900-luvun käsitteitä) vaan säätyjakoon perustuvasta riistosta. Kyse ei myöskään ollut erityisen "ruotsalaisesta" ilmiöstä, vaan yleiseurooppalaisesta yhteiskuntajärjestyksestä.
Jotkut ovat myös haikailleet "alkuperäistä suomalais-ugrilaista kulttuuria" ja mitä siitä olisi voinut tulla, jos Kustaa Vaasan aikainen hallintojärjestelmä ei olisi levinnyt tai sitä ei olisi levitetty Suomenniemelle ja Lappiin. Ehkä järjestelmä olisi silloin tullut idästä ja tällöin olisin ainakin itse todennäköisesti maaorjan jälkeläinen. Pakkoruotsin sijaan puhuisimme mahdollisesti pakkovenäjästä, mutta varmaan nykyistä keskustelua maltillisemmin, ettei Äiti-Venäjä vain suuttuisi.
On kai mahdollista myös, että Suomenniemelle olisi omaksuttu "oma" hallintojärjestelmä ihan ilman Kustaa Vaasan tai Pietari Suuren väliintuloakin. Eivät Suomenniemen tai Lapin kansat silloinkaan toki missään tyhjiössä olisi eläneet, vaan vaikutteita olisi imetty niin idästä kuin lännestäkin.
Ehkä Suomenmaa olisi silloin koostunut pienistä saksalaistyylisistä ruhtinaskunnista malliin Suomi, Häme, Savo... Nämä pienet suomenkieliset ruhtinaskunnat olisivat todennäköisesti suuren osan ajasta nahistelleet keskenään - mitä nyt yhdistäneet voimansa silloin tällöin suuremman vihollisen edessä (tästä voi katsoa esimerkkejä vaikkapa saksankielisistä ruhtinaskunnista, jotka yhdistyivät Saksan keisarikunnaksi vasta 1871). Toisena vaihtoehtona yksi heimoalueista olisi saattanut päästä niskan päälle ja ulottaa hallinta-alueensa koko Suomenniemelle ja Lappiin. Siinä tapauksessa voisimme nykyään keskustella Ruotsi-traumojen sijaan johtavan heimon - olipa se suomalainen, hämäläinen, pohjalainen tai jotain muuta - harrastamasta alistamisesta muita maan heimoja kohtaan. Herroja ja kansaa nimittäin olisi ollut Finlandiassakin, sillä tasa-arvo ja demokratia ovat myöhäisemmän ajan ihanteita.
sunnuntaina 10.03.2013
Kiitos YLElle ajatuksia herättävästä sarjasta! Valittu näkökulma historiaamme on virkistävä, vaikka ei tokikaan ainoa mahdollinen.
Ihan suomenkielisenä suomalaisena olen yllättynyt sarjan herättämästä voimakkaasta vastarinnasta ainakin internetin keskustelupalstoilla. Itse en koe sarjan uhanneen suomalaista identiteettiäni - päinvastoin se on tarjonnut uuden näkökulman identiteetin tarkasteluun.
Yksi keskustelun kiistakapuloista tuntuu liittyvän siihen, että vuosisatojen takaiseen Ruotsin valtakuntaan ja sitä edeltäneisiin aluetta asuttaneisiin ryhmiin sovelletaan nykyajan moraalikäsityksiä. Ruotsia esimerkiksi syytetään suomenkielisten vainosta, jota verrataan apartheidiin (1900-luvun ilmiö). Tällainen rinnastus lähinnä osoittaa, että kirjoittaja ei ymmärrä tai halua ymmärtää ilmiöiden historiallista kontekstia. Eiköhän Suomenniemellä asuneita ihmisiä kohdeltu yhtä huonosti kuin niitä lahden toisella puolellakin asuneita alamaisia - kyse ei ollut kansallisesta tai etnisestä (1800- ja 1900-luvun käsitteitä) vaan säätyjakoon perustuvasta riistosta. Kyse ei myöskään ollut erityisen "ruotsalaisesta" ilmiöstä, vaan yleiseurooppalaisesta yhteiskuntajärjestyksestä.
Jotkut ovat myös haikailleet "alkuperäistä suomalais-ugrilaista kulttuuria" ja mitä siitä olisi voinut tulla, jos Kustaa Vaasan aikainen hallintojärjestelmä ei olisi levinnyt tai sitä ei olisi levitetty Suomenniemelle ja Lappiin. Ehkä järjestelmä olisi silloin tullut idästä ja tällöin olisin ainakin itse todennäköisesti maaorjan jälkeläinen. Pakkoruotsin sijaan puhuisimme mahdollisesti pakkovenäjästä, mutta varmaan nykyistä keskustelua maltillisemmin, ettei Äiti-Venäjä vain suuttuisi.
On kai mahdollista myös, että Suomenniemelle olisi omaksuttu "oma" hallintojärjestelmä ihan ilman Kustaa Vaasan tai Pietari Suuren väliintuloakin. Eivät Suomenniemen tai Lapin kansat silloinkaan toki missään tyhjiössä olisi eläneet, vaan vaikutteita olisi imetty niin idästä kuin lännestäkin.
Ehkä Suomenmaa olisi silloin koostunut pienistä saksalaistyylisistä ruhtinaskunnista malliin Suomi, Häme, Savo... Nämä pienet suomenkieliset ruhtinaskunnat olisivat todennäköisesti suuren osan ajasta nahistelleet keskenään - mitä nyt yhdistäneet voimansa silloin tällöin suuremman vihollisen edessä (tästä voi katsoa esimerkkejä vaikkapa saksankielisistä ruhtinaskunnista, jotka yhdistyivät Saksan keisarikunnaksi vasta 1871). Toisena vaihtoehtona yksi heimoalueista olisi saattanut päästä niskan päälle ja ulottaa hallinta-alueensa koko Suomenniemelle ja Lappiin. Siinä tapauksessa voisimme nykyään keskustella Ruotsi-traumojen sijaan johtavan heimon - olipa se suomalainen, hämäläinen, pohjalainen tai jotain muuta - harrastamasta alistamisesta muita maan heimoja kohtaan. Herroja ja kansaa nimittäin olisi ollut Finlandiassakin, sillä tasa-arvo ja demokratia ovat myöhäisemmän ajan ihanteita.
– Eeva (ei varmistettu)