Suomenkielisten historianopetus EI todellakaan ala 1800-luvusta! Tämä ei pidä paikkaansa - vaan on ilmeisesti RKP -surujen propagandatehtaan tuotosta.
Mutta ilmeisesti surujen on vaikea ymmärtää sitä tosiasiaa - että suomenkielisen, suomalais-ugrilaisen - kannalta Ruotsin ja ruotsalaisuuden ylistys on syytäkin jättää pienemmälle - ja keskittyä, kun kotimaisesta historiasta on kuitenkin kyse - siihen historiaan, mikä koskettaa myös kansan enemmistöä eli suomenkielisiä, joita on tätä nykyäkin yli 90% väestöstä. Suomenkieliset olivat Ruotsin vallan aikana marginaalissa; ei heistä jäänyt oikein mitään tietoa historian kirjojen sivuille; mutta ei se sitä tarkoita, ettei heillä olisi ollut elämää tai arvoa - heidän äänensä vain ei kuulunut.
Ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat kuitenkin pitkälti samaa kansaa ja puhuvat samaa kieltäkin, ja tässä kohtaa juuri me suomalais-ugrilaiset eroamme teistä; kielemme ja sitä myötä kultuurimme on jonkin verran erilainen. Ja eroa olisi taatusti enemmänkin - ilman Ruotsin vallan aikaa ja alistettua asemaamme!
Kielikysymys ei ole Suomessa vain luokkakysymys, etenkin kun surut ovat itse pitäneet esillä jopa rotuasiaa - sekä etenkin kulttuurieroa, ja sen perusteella vaatineet eristämistäkin; jopa eri rakennuksia eri kielisille. Ja esimerkiksi Freudenthal nauttii yhä suurta arvostusta surujen keskuudessa!
Loppuun kaluttua ruotsalaista ja jopa saksalaistakin vaikutusta enemmän kiinnostaisi lähes täysin vaiettu - ja etenkin väheksytty - itäisyys! Suomalaisessa kulttuurissa on paljon itäistä, venäläistäkin, vaikutusta. Ja jopa suomalaisten ns. kansanluonne on monesti lähempänä venäläistä kuin ruotsalaista; esimerkiksi melankolisuus kuuluu musiikissakin!
perjantaina 22.03.2013
Suomenkielisten historianopetus EI todellakaan ala 1800-luvusta! Tämä ei pidä paikkaansa - vaan on ilmeisesti RKP -surujen propagandatehtaan tuotosta.
Mutta ilmeisesti surujen on vaikea ymmärtää sitä tosiasiaa - että suomenkielisen, suomalais-ugrilaisen - kannalta Ruotsin ja ruotsalaisuuden ylistys on syytäkin jättää pienemmälle - ja keskittyä, kun kotimaisesta historiasta on kuitenkin kyse - siihen historiaan, mikä koskettaa myös kansan enemmistöä eli suomenkielisiä, joita on tätä nykyäkin yli 90% väestöstä. Suomenkieliset olivat Ruotsin vallan aikana marginaalissa; ei heistä jäänyt oikein mitään tietoa historian kirjojen sivuille; mutta ei se sitä tarkoita, ettei heillä olisi ollut elämää tai arvoa - heidän äänensä vain ei kuulunut.
Ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat kuitenkin pitkälti samaa kansaa ja puhuvat samaa kieltäkin, ja tässä kohtaa juuri me suomalais-ugrilaiset eroamme teistä; kielemme ja sitä myötä kultuurimme on jonkin verran erilainen. Ja eroa olisi taatusti enemmänkin - ilman Ruotsin vallan aikaa ja alistettua asemaamme!
Kielikysymys ei ole Suomessa vain luokkakysymys, etenkin kun surut ovat itse pitäneet esillä jopa rotuasiaa - sekä etenkin kulttuurieroa, ja sen perusteella vaatineet eristämistäkin; jopa eri rakennuksia eri kielisille. Ja esimerkiksi Freudenthal nauttii yhä suurta arvostusta surujen keskuudessa!
Loppuun kaluttua ruotsalaista ja jopa saksalaistakin vaikutusta enemmän kiinnostaisi lähes täysin vaiettu - ja etenkin väheksytty - itäisyys! Suomalaisessa kulttuurissa on paljon itäistä, venäläistäkin, vaikutusta. Ja jopa suomalaisten ns. kansanluonne on monesti lähempänä venäläistä kuin ruotsalaista; esimerkiksi melankolisuus kuuluu musiikissakin!
– Suomalais-ugrilainen! (ei varmistettu)