Anonyymi ei taida tietää mitään Suomen vakuutuslääkärijärjestelmästä. "Vakuutuslääkäri" ei ole minkään yliopiston lääketieteenlaitoksen opintolistalla. Siitä ei voi saada opintopisteitä eikä tällaista tieteenalaa ole olemassakaan. Jos johonkin alaan erikoistunut lääkäri haluaa vakuutusyhtiön lääkäriksi, hänen pitää osallistua viikonlopun "seminaariin", jonka maksaa vakuutusyhtiö. Sen jälkeen oletkin "täysin oppinut" vakuutuslääkäri.

Eikä tässä vielä kaikki. Kun lääkäri siirtyy vakuutusyhtiön leipiin, hänen on pakko unohtaa Hippokrateen vala ja vannottava tuomarin vala. Sen jälkeen lääkäriä suojaa laki ja kaikki hänen tekemänsä päätökset ovat 80 vuotta salattuja. Ainakin vakuutusoikeudessa käsiteltävissä asioissa. Edes asianosaiset eivät saa tietoja itselleen, lain suojaamina.

Eikä tämä tähänkään lopu. Vakuutuslääketiede nojaa kahteen asiaan, joista toinen on laajalti tunnettu ja toisesta ei puhuta ääneen. Tunnettu asia on, että vakuutuslääketiede etsii "yhdenvertaisuutta" eli siis nojaa 1970-80 -luvun tutkimuksiin ja tilastotieteeseen. Jos sieltä löytyy peruste kieltää korvaukset vahingonkärsijältä, sitä takuulla käytetään. Tuntemattomampi asia on hyvävelijärjestelmä, joka on vielä synkempi kuin vapaamuurareilla. Nämä vakuutuslääkärit ovat linnoittautuneet omaan torniinsa ja ihan avoimesti parjaavat hoitotyötä tekeviä tovereitaan. Erittäin usein näkee lääkärilehdissä parjaavia kommentteja hoitavista lääkäreistä vakuutusyhtiöiden lääkärilehdillä. Voi vain kysyä, mihin on kadonnut kollegiaalisuus?

Lisäksi vakuutusyhtiössä lääkärinä toimivan henkilön erikoistumisala voi olla lähes mikä vaan, riippumatta siitä, onko korvauksenhakijalla käsi poikki, neliraajahalvaus tai aivovamma. Räikeimmät esimerkit taitavat olla juuri tuolta aivovammapuolelta. Pediatri antoi epäävän lausunnon aivovammasta!

Vieläkö Anonyymi haluaa mennä näiden "asiantuntijoiden" vastaanotolle?

– Emmi Von Vainaa (ei varmistettu)