Eihän tuo leirivankien kohtelu kovin sivistynyttä ollut, varsinkin näin jälkeenpäin nähtynä ja kuultuna. Mutta pitää muistaa ajankohta ja olosuhteet. Miksi Suomessa oli venäläisiä sotavankina? Stalin aiheutti talvisodallaan sellaisen "ryssänvihan" Suomessa, että siinä unohtuivat Geneven sopimukset ja leirien vartijoiksi valikoitui "asialleen vihkiytyneitä" sotilaita. Vasta sitten kun vankeja alettiin sijoittaa (1942) maataloihin töihin, kohtelu yleensä muuttui paljon inhimillisemmäksi, ymmärrettiin ettei nälkäisestä ja kidutetusta vangista ole raskaan maatyön tekijäksi. Maaseudulla ruokatilanne oli jonkin verran parempi kuin leireillä, vangeilla saattoi jopa olla oma kasvimaa tai he voivat käydä kalassa ja vaihtaa tekemiään käsitöitä (pajukoreja, rasioita yms) ruokaan tai myydä ne, riippui paljon isännästä. Venäläiset sotavangit ovat antaneet hyvät arvostelut esimerkiksi paroni Aminoffista, jonka alaisuudessa toimi Haverin kaivos Viljakkalassa, kenraali Waldenista tai Kalkki-Petteri Forsströmistä ei voitane sanoa samaa...
PS Appiukkoni joutui sotavangiksi Vitelessä, Laatokan itärannalla kesäkuun lopulla 1944, kun hänet saman vuoden Tapaninpäivänä palautettiin vankien vaihdossa Hangon karanteenileiriin, painoi 185 senttinen, 31 vuotias taistelija 45 kiloa, kuulemma juuri ja juuri pystyssä pysyi..

– Suen Tassu (ei varmistettu)