Voisiko johtua HOMEESTA ! onko tutkittu
lukekaa tarina www.homepakolaiset.fi
Olin perusterve, liikuntaa harrastava 19 -vuotias nuorukainen kun aloitin ammattikorkeakouluopintoni Jyväskylässä 27.8.2012. Ensimmäiset viikot sujuivat ilman ongelmia - tutustuttiin luokkatovereihin tutoreiden johdolla ja vähitellen siirryttiin opintojen pariin. Minua kiinnosti kielten opiskelu, joten ilmoittauduin ranskan kielen peruskurssille, joka järjestettiin jo etukäteen tiedetyssä nk. "homesiivessä". Menin kuitenkin tunnille, enhän minä silloin ajatellut että se minulle mitään aiheuttaisi. Olin kuitenkin väärässä.
Noin viidentoista minuutin jälkeen viittasin opettajalleni - en saanut happea, silmät kuivuivat sekä ärtyivät, päässä heitti ja olo muuttui oudoksi. Sanoin, että minun on pakko päästä pois luokasta, että tarvitsen happea. Toinen tyttö teki samoin, hänellä oli astmalääkkeet. Ulkona olo helpottui, kotona otin antihistamiinia jota käytinkin seuraavat pari päivää. Silmäoireetkin katosivat. Palasin normaaliin päivärytmiin, mutta pian tajusin että jokin oli vinossa - jokin oli muuttunut. Eräänä aamuna heräsin järkyttäviin huimaus-, pahoinvointi-, vilunväre-, hikoilu-, päänsärky- ja nivelkipuoireisiin. Silloin en niitä vielä sisäilmaan osannut yhdistää, ajattelin että ehkä minulla oli flunssa. Lähdin aamulla kouluun. Muistan päivitykseni facebookiin, kun kummastelin että mikä ihme mua vaivaa. Olo oli ihan kauhea, hyvä kun pystyssä pysyi, oksetti.
Otin yhteyttä opiskelijaterveydenhuoltoon ja kävin siellä yleislääkärillä. Multa otettiin verikokeita, toteutettiin tutkimuksia - mitään ei löytynyt. Sain buranapaketin käteeni, muutaman päivän sairaslomaa ja lepoa - lääkäri sanoi, että eiköhän se siitä. No ei se siitä. Sairasloman jälkeen palasin kouluun oireiden ollessa yhä osa arkipäivääni. Opinnot etenivät miten etenivät - sairaslomia sairaslomien perään, joskus en edes viitsinyt kyseisiä lappuja hakea - olinhan jo opiskelijaterveydenhuollon vakioasiakas.. harmi ettei siellä jaeta alennuksiin oikeuttavia bonuspisteitä. Sitten tehtiin ensimmäinen löydös: TSH -hormoni, jota aivolisäke erittää kilpirauhasta varten oli 9,11, kun yläraja on 4,2. Yleensä terveillä se on kuitenkin 0,3 - 0,5 luokkaa. Se oli siis selvästi koholla, mutta T4V ja T3V olivat normaalit. Tilannetta jäätiin seuraamaan. Lääkäri epäili huimausoireiden syyksi niska-hartiaseudun jumeja ja asentohuimausta. Kun yhtä oiretta hoidettiin, tuli perään toinen uusi. Olin kuin oirekierteessä, lääkärit pyörittelivät silmiään - testitulokset toisensa perään negatiivisia, mutta poika valittaa? Onko hän stressaantunut? Hullu? Mieleltään hieman vajaa? Sitä miettivät useat lääkärit, kun katson potilasrekisteritietojani jotka sain terveysasemalta pyynnöstä. Sain niskaan useaan otteeseen kortisonipiikkejä ja olin buranakierteessä. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Sitten tuli lisää oireita: migreeniä ja käden puutumis- ja lihaskipuja, käden tärinäoireita, näköhäiriöitä, epileptisiä oireita. TSHta mittailtiin, se oli yhä koholla - mutta kilpirauhaslääkitystä ei aloitettu, koska lääkärien mielestä oireet eivät sopineet kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kävin psykiatrilla, joka totesi stressiperäiseksi. Lääkäri myös kyseli lapsuuden traumoista.. mitä h.... ttiä? mä ajattelin.
Omasta aloitteestani jäin pois koulusta. Oireet helpottuivat hieman ja mikä huvittavinta: myös TSH lähti laskuun. Siinä vaiheessa opiskelijaterveydenhuollossakin havahduttiin. Sain lähetteen yksityiselle erikoislääkärille Mehiläiseen - kävin sisätautien erikoislääkärillä, joka otatti varmuuden vuoksi pään- ja kaularangan magneetin. Mitään ei löytynyt, määrättiin fysioterapiaa. Omasta aloitteesta varasin ajan allergologian erikoislääkärille, joka otatti IgG -vasta-aineet. Koholla, 340. Eli kolminkertaiset. Otettiin myös yleisimpien homeiden verikokeet, ne oli negatiiviset. Koulussa oireilivat myös henkilökuntaa ja muita opiskelijoita, joten teetettiin sisäilmatutkimukset - TADAA, homettahan sieltä löytyi! Hain sairaspäivärahaa kuudella A-lausunnolla, B-lausunnolla, verikokeilla, erikoislääkärien lausunnoilla - KELA hylkäsi silti kaikki. En kuulema ole kyvytön tekemään nykyistä työtäni, eli opiskelemaan vaikka en rakennuksessa pysty olemaan.
Nykyään tilanteeni on niin huono, että oireilen kaikkialla voimakkaasti - kaupassa, kotona, julkisissa rakennuksissa, kouluissa, virastoissa. Siis aivan kaikkialla. Kävin tutustumassa Seinäjoen ammattikorkeakouluun, sillä Next Step! messuilla kuulin heidän ständillään, että heillä olisi aivan tuliterä pääkampus - Frami. Kuukausi sitten rakennettu, 18 miljoonan euron rakennus sairaalatason ilmastoinnilla. Hitsi, täähän kuulosti liian hyvältä ollakseen totta - jep, niinhän se kuulosti. Kävin eilen SeAMKlla ja koulu oli upea sekä ihmiset mukavia - erittäin moderni, ilman tunsi kiertävän. Mutta noin parin tunnin oleskelun jälkeen sain jälleen rajuja oireita. Vilunväreitä jotka alkoivat yläkehosta ja etenivät alas, huimausta, pahoinvointia ja päänsärkyä. Miten tää on mahdollista?
Haluaisin kuitenkin opintoni tehdä loppuun. Pitääkö minun vain purra hammasta ja voida päivä päivältä huonommin? Kannattaisiko minun kokeilla hengityssuojainta? Pelkään vain että vaikka saisin opintoni 3,5 vuodessa valmiiksi, olenko sen jälkeen niin sairas, etten voi olla enää missään? En haluaisi tästä enää huonommaksi muuttua. Oireilen myös julkisissa liikennevälineissä. Käytin tätä kirjoittaessani läppäriäni, jolla kirjoitin myös eilen paluumatkallani junassa. Minua huippaa kokoajan. Onko koneeni imenyt itiöitä? Olen 19, pian 20-vuotta täyttävä nuori. Elämäni on raunioina. Lyhyessä ajassa kaikki meni vessasta alas. Mitä teen? Mielellään puhuisin kohtalokavereiden kanssa, turhauttaa olla yksin. Ystävät eivät usko, lääkärit pyörittelevät silmiään, jopa oma perhe kääntää selkänsä - kuvittelen kuulema kaiken.
keskiviikkona 06.03.2013
Voisiko johtua HOMEESTA ! onko tutkittu
lukekaa tarina www.homepakolaiset.fi
Olin perusterve, liikuntaa harrastava 19 -vuotias nuorukainen kun aloitin ammattikorkeakouluopintoni Jyväskylässä 27.8.2012. Ensimmäiset viikot sujuivat ilman ongelmia - tutustuttiin luokkatovereihin tutoreiden johdolla ja vähitellen siirryttiin opintojen pariin. Minua kiinnosti kielten opiskelu, joten ilmoittauduin ranskan kielen peruskurssille, joka järjestettiin jo etukäteen tiedetyssä nk. "homesiivessä". Menin kuitenkin tunnille, enhän minä silloin ajatellut että se minulle mitään aiheuttaisi. Olin kuitenkin väärässä.
Noin viidentoista minuutin jälkeen viittasin opettajalleni - en saanut happea, silmät kuivuivat sekä ärtyivät, päässä heitti ja olo muuttui oudoksi. Sanoin, että minun on pakko päästä pois luokasta, että tarvitsen happea. Toinen tyttö teki samoin, hänellä oli astmalääkkeet. Ulkona olo helpottui, kotona otin antihistamiinia jota käytinkin seuraavat pari päivää. Silmäoireetkin katosivat. Palasin normaaliin päivärytmiin, mutta pian tajusin että jokin oli vinossa - jokin oli muuttunut. Eräänä aamuna heräsin järkyttäviin huimaus-, pahoinvointi-, vilunväre-, hikoilu-, päänsärky- ja nivelkipuoireisiin. Silloin en niitä vielä sisäilmaan osannut yhdistää, ajattelin että ehkä minulla oli flunssa. Lähdin aamulla kouluun. Muistan päivitykseni facebookiin, kun kummastelin että mikä ihme mua vaivaa. Olo oli ihan kauhea, hyvä kun pystyssä pysyi, oksetti.
Otin yhteyttä opiskelijaterveydenhuoltoon ja kävin siellä yleislääkärillä. Multa otettiin verikokeita, toteutettiin tutkimuksia - mitään ei löytynyt. Sain buranapaketin käteeni, muutaman päivän sairaslomaa ja lepoa - lääkäri sanoi, että eiköhän se siitä. No ei se siitä. Sairasloman jälkeen palasin kouluun oireiden ollessa yhä osa arkipäivääni. Opinnot etenivät miten etenivät - sairaslomia sairaslomien perään, joskus en edes viitsinyt kyseisiä lappuja hakea - olinhan jo opiskelijaterveydenhuollon vakioasiakas.. harmi ettei siellä jaeta alennuksiin oikeuttavia bonuspisteitä. Sitten tehtiin ensimmäinen löydös: TSH -hormoni, jota aivolisäke erittää kilpirauhasta varten oli 9,11, kun yläraja on 4,2. Yleensä terveillä se on kuitenkin 0,3 - 0,5 luokkaa. Se oli siis selvästi koholla, mutta T4V ja T3V olivat normaalit. Tilannetta jäätiin seuraamaan. Lääkäri epäili huimausoireiden syyksi niska-hartiaseudun jumeja ja asentohuimausta. Kun yhtä oiretta hoidettiin, tuli perään toinen uusi. Olin kuin oirekierteessä, lääkärit pyörittelivät silmiään - testitulokset toisensa perään negatiivisia, mutta poika valittaa? Onko hän stressaantunut? Hullu? Mieleltään hieman vajaa? Sitä miettivät useat lääkärit, kun katson potilasrekisteritietojani jotka sain terveysasemalta pyynnöstä. Sain niskaan useaan otteeseen kortisonipiikkejä ja olin buranakierteessä. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Sitten tuli lisää oireita: migreeniä ja käden puutumis- ja lihaskipuja, käden tärinäoireita, näköhäiriöitä, epileptisiä oireita. TSHta mittailtiin, se oli yhä koholla - mutta kilpirauhaslääkitystä ei aloitettu, koska lääkärien mielestä oireet eivät sopineet kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kävin psykiatrilla, joka totesi stressiperäiseksi. Lääkäri myös kyseli lapsuuden traumoista.. mitä h.... ttiä? mä ajattelin.
Omasta aloitteestani jäin pois koulusta. Oireet helpottuivat hieman ja mikä huvittavinta: myös TSH lähti laskuun. Siinä vaiheessa opiskelijaterveydenhuollossakin havahduttiin. Sain lähetteen yksityiselle erikoislääkärille Mehiläiseen - kävin sisätautien erikoislääkärillä, joka otatti varmuuden vuoksi pään- ja kaularangan magneetin. Mitään ei löytynyt, määrättiin fysioterapiaa. Omasta aloitteesta varasin ajan allergologian erikoislääkärille, joka otatti IgG -vasta-aineet. Koholla, 340. Eli kolminkertaiset. Otettiin myös yleisimpien homeiden verikokeet, ne oli negatiiviset. Koulussa oireilivat myös henkilökuntaa ja muita opiskelijoita, joten teetettiin sisäilmatutkimukset - TADAA, homettahan sieltä löytyi! Hain sairaspäivärahaa kuudella A-lausunnolla, B-lausunnolla, verikokeilla, erikoislääkärien lausunnoilla - KELA hylkäsi silti kaikki. En kuulema ole kyvytön tekemään nykyistä työtäni, eli opiskelemaan vaikka en rakennuksessa pysty olemaan.
Nykyään tilanteeni on niin huono, että oireilen kaikkialla voimakkaasti - kaupassa, kotona, julkisissa rakennuksissa, kouluissa, virastoissa. Siis aivan kaikkialla. Kävin tutustumassa Seinäjoen ammattikorkeakouluun, sillä Next Step! messuilla kuulin heidän ständillään, että heillä olisi aivan tuliterä pääkampus - Frami. Kuukausi sitten rakennettu, 18 miljoonan euron rakennus sairaalatason ilmastoinnilla. Hitsi, täähän kuulosti liian hyvältä ollakseen totta - jep, niinhän se kuulosti. Kävin eilen SeAMKlla ja koulu oli upea sekä ihmiset mukavia - erittäin moderni, ilman tunsi kiertävän. Mutta noin parin tunnin oleskelun jälkeen sain jälleen rajuja oireita. Vilunväreitä jotka alkoivat yläkehosta ja etenivät alas, huimausta, pahoinvointia ja päänsärkyä. Miten tää on mahdollista?
Haluaisin kuitenkin opintoni tehdä loppuun. Pitääkö minun vain purra hammasta ja voida päivä päivältä huonommin? Kannattaisiko minun kokeilla hengityssuojainta? Pelkään vain että vaikka saisin opintoni 3,5 vuodessa valmiiksi, olenko sen jälkeen niin sairas, etten voi olla enää missään? En haluaisi tästä enää huonommaksi muuttua. Oireilen myös julkisissa liikennevälineissä. Käytin tätä kirjoittaessani läppäriäni, jolla kirjoitin myös eilen paluumatkallani junassa. Minua huippaa kokoajan. Onko koneeni imenyt itiöitä? Olen 19, pian 20-vuotta täyttävä nuori. Elämäni on raunioina. Lyhyessä ajassa kaikki meni vessasta alas. Mitä teen? Mielellään puhuisin kohtalokavereiden kanssa, turhauttaa olla yksin. Ystävät eivät usko, lääkärit pyörittelevät silmiään, jopa oma perhe kääntää selkänsä - kuvittelen kuulema kaiken.
Joni, 19v, Jyväskylä
– voisiko liittyä homeisiin (ei varmistettu)