Me sodanjälkeiset sukupolvet olemme opettaneet lapsemme ja lapsenlapsemme liian helpolle.
Kun itse vartuimme työikään 50-luvun lopulla ja 60- luvun alussa, oli kaikki työ mitä sai ihan kullanarvoista. Silloin meistä suuri osa joutui niihin matalapalkkatöihin, jos vanhemmilla ei ollut varaa kustantaa oppikoulua. Aikuiseksi vartuttuaan tiesi jo, ettei hienoihin töihin ollut mitään mahdollisuuksia - kansakoulu- ja ammattikoulupohjalla.
Perusduunia vaan - ja pienellä palkalla! Hienoa, jos pääsi kunnalle tai valtiolle töihin. Leipä tulisi olemaan kapeaa mutta pitkää! Ensimmäiset vuodet itsenäistä elämää aloiteltiin yleensä alivuokralaisasunnoissa.
Kun me kaksi matalapalkka-alan työläistä menimme naimisiin, ensimmäinen asunto oli valtavan hieno kaksio, johon meillä ei kylläkään ollut sitten varaa hankkia huonekaluja kuin yksi kerrallaan ja vähittäismaksulla. Radiona oli matkaradio- ja telkkaria säästettiin vuosi ja ostettiin sitten vähittäismaksulla. Vaatteita hankittiin vähän ja tili oli Pukevassa - jos oli.
Nykynuorilla pitää jo opiskelun alussa olla täysin kalustettu oma asunto, kaikki mahdollinen elektroniikka ja joka sesongille muotivaatteet. Ja bailaamaan monta kertaa viikossa.
Eihän siihen todellakaan riitä huonon koulutuksen takia saatu "paskaduunin" palkka.
Etenkin jos puuttuu ymmärrys että kouluja pitää käydä ja ammatti hankkia. Ja pitää hankkia sellainen ammatti, jolla on työllistymismahdollisuuksia. Ei tämä maa niin kamalasti voi elättää taiteilijoita, media-alan ihmisiä ja kampaajia ja kosmetologeja. On osittain meidän vanhempien ikäluokkien vikakin että luodaan näille aloille koulutuspaikkoja liikaa ja siten turhia odotuksia.
Summa summarum; olen sitä mieltä, että ns. toimeentulotukea maksetaan aivan liikaa nuorille.
Ei kait kukaan lähde töihin, jos kotona netissä notkumalla saa vähänkin rahaa. Ei pidä lähteä kotoaan ovet paukkuen, jos ei ole työtä ja sen ohella asuntoa. Me ollan tehty vakava virhe, kun rohkaistaan nuoria lupaamalla asumistukea ja kaikkea mahdollista, kun he ovat liian nuoria itsenäistymään. Asukoot isän ja äidin tai sukulaisten nurkissa, jos eväät omaan elämään puuttuu.
Alle 25-vuotiaiden työttömyys ratkaistaan lopettamalla nuorilta kaikki tuet. Kyllä rupeaa työ maistumaan!!!
torstaina 07.03.2013
Me sodanjälkeiset sukupolvet olemme opettaneet lapsemme ja lapsenlapsemme liian helpolle.
Kun itse vartuimme työikään 50-luvun lopulla ja 60- luvun alussa, oli kaikki työ mitä sai ihan kullanarvoista. Silloin meistä suuri osa joutui niihin matalapalkkatöihin, jos vanhemmilla ei ollut varaa kustantaa oppikoulua. Aikuiseksi vartuttuaan tiesi jo, ettei hienoihin töihin ollut mitään mahdollisuuksia - kansakoulu- ja ammattikoulupohjalla.
Perusduunia vaan - ja pienellä palkalla! Hienoa, jos pääsi kunnalle tai valtiolle töihin. Leipä tulisi olemaan kapeaa mutta pitkää! Ensimmäiset vuodet itsenäistä elämää aloiteltiin yleensä alivuokralaisasunnoissa.
Kun me kaksi matalapalkka-alan työläistä menimme naimisiin, ensimmäinen asunto oli valtavan hieno kaksio, johon meillä ei kylläkään ollut sitten varaa hankkia huonekaluja kuin yksi kerrallaan ja vähittäismaksulla. Radiona oli matkaradio- ja telkkaria säästettiin vuosi ja ostettiin sitten vähittäismaksulla. Vaatteita hankittiin vähän ja tili oli Pukevassa - jos oli.
Nykynuorilla pitää jo opiskelun alussa olla täysin kalustettu oma asunto, kaikki mahdollinen elektroniikka ja joka sesongille muotivaatteet. Ja bailaamaan monta kertaa viikossa.
Eihän siihen todellakaan riitä huonon koulutuksen takia saatu "paskaduunin" palkka.
Etenkin jos puuttuu ymmärrys että kouluja pitää käydä ja ammatti hankkia. Ja pitää hankkia sellainen ammatti, jolla on työllistymismahdollisuuksia. Ei tämä maa niin kamalasti voi elättää taiteilijoita, media-alan ihmisiä ja kampaajia ja kosmetologeja. On osittain meidän vanhempien ikäluokkien vikakin että luodaan näille aloille koulutuspaikkoja liikaa ja siten turhia odotuksia.
Summa summarum; olen sitä mieltä, että ns. toimeentulotukea maksetaan aivan liikaa nuorille.
Ei kait kukaan lähde töihin, jos kotona netissä notkumalla saa vähänkin rahaa. Ei pidä lähteä kotoaan ovet paukkuen, jos ei ole työtä ja sen ohella asuntoa. Me ollan tehty vakava virhe, kun rohkaistaan nuoria lupaamalla asumistukea ja kaikkea mahdollista, kun he ovat liian nuoria itsenäistymään. Asukoot isän ja äidin tai sukulaisten nurkissa, jos eväät omaan elämään puuttuu.
Alle 25-vuotiaiden työttömyys ratkaistaan lopettamalla nuorilta kaikki tuet. Kyllä rupeaa työ maistumaan!!!
– Mummeli Espoosta (ei varmistettu)