25-vuotias mies. Aina olen saanut töitä. Peruskoulupohjalta. Nuorten liikunnallinen ohjaaminen on minulla ollut aina mukana. Lukiossa Iusineena useampaan kertaan siinä onnistumatta pääsemään loppuun asti. Nyt olen itse löytänyt liikunnanopinnot josta minulle tulee ammatti. Minusta olisi pätevä opintojenohjaus nähnyt jo aikoja sitten mikä minusta voisi isona tulla. Opinto-ohjaukseen tarvitaan yksilöistämistä jo heti koulun alussa. Toisin on sellaisilla yksilöillä joilla ei ole perimässä ja kasvatuksessa sitä pärjäämisen avainta. Heidätkin tulee kuitenkin mielestäni ottaa huomioon.
Tästä päästään kasvatukseen. Kasvatus tuntuu tässä yksilönoikeuksia ja sisäänpäinkääntymistä korostavassa yhteiskuntakehityksessä siirtyvän ja siirtyneen aivan liikaa koulun ulkopuolella. Vanhemmilla on niin paljon omia murheita ja kiireitä panostaa itseensä, että lapset sysätään kouluun ja harrastuksiin opettelemaan kuinka käyttäydytään.
Mummelin tekstissä oli paljon minunkin arvojani. Vanhempani ovat duunareita ja yksi meistä kolmesta sisaruksesta on akateemisesti koulutettu. Kaikilla meillä on ollut aina töitä. Äiti oli kaljaan menevä jo kun perheemme nuorin oli ala-asteella. Ero tuli heti tämän jälkeen. Kaikkia meitä on kiusattu raskaasti koulussa ja myös tarkkailuluokkakin on tuttu. Vahva isä on varmasti osaselittäjä, että meistä ei kukaan ole väliinputoaja mutta täytyy siinä olla muutakin.
Jos kotona paapotaan, koulussa paapotaan ja tämän jälkeen yhteiskunta paapoo niin mitä sitä muuta voi odottaa. KODIN vastuu pääasiallisena kasvatuksen kotilona tulee palauttaa! Se on meidän sukupolvemme tehtävä! Mummeli mainitsi, että nykyään täytyy kaikki saada valmiina ja heti. Niinhän sitä nykyään ajatellaan. Toisaalta paljon voi nykypäivänä saada suhteellisen lyhyessäkin ajassa kun vain oikein elää. Itse asuin kotona yli kaksikymppiseksi ja koko ajan olin elämässä kiinni. Kun sitten pääsin ensimmäiseen vuokra-asuntooni niin kyllä sinne kaiken tarvittavan sain vaikka ei mitään tuloja ollut kauheasti ollutkaan. Kyllä se on niin, että ei ne tulot vaan ne menot.
Nykyään Lapset valittavat ruuasta ala-koulusta, lukion kautta ammattiopistoon. Itse olen ollut kaikissa. Ruoasta. Myös koulusta valitetaan. Ihan oikeasti. Nämä molemmat ovat etuoikeuksia mistä meidän omat vanhempammekin ovat joutuneet maksamaan rahaa. Miksei he opeta tai opettaneet meitä kaikkia ymmärtämään tämän merkitystä. ME SAAMME SUOMESSA kaiken liian helposti. Siinä on iso syy tähän mullistukseen.
Toinen tähän vaikuttava asia on se, että maailma on tosiaan kehittynyt. Kehitys tarkoittaa nykypäivänä kaiken vanhan hylkäämistä ja pelkästään uuden vastaanottamista. Voisimme ihan työpaikkojen määrän ylläpitämiseksi tehdä joitan hommia hiukan vanhanaikaisemminkin. Tässä tullaan rahaan. Nykypäivänä tai siis jo pitkään on maksimaalisen voiton päälle haettu vieläkin maksimaalisempaa voittoa. Eihän se loputtomiin kestä. Jos olisin itse yrityspomo niin eläisin silti normaalia elämää ja miettisin millä saan homman pysymään kannattavana kaikille. On totta, että tämä asiakaan ei ole yksiselitteinen mutta kyllä se vaan on monesti niin, että pienempienkin firmojen pomolla tai pomoilla täytyy olla kaikin puolin hienot puitteet eikä monestikaan riitä ihan tavallinen.
torstaina 07.03.2013
Terve.
25-vuotias mies. Aina olen saanut töitä. Peruskoulupohjalta. Nuorten liikunnallinen ohjaaminen on minulla ollut aina mukana. Lukiossa Iusineena useampaan kertaan siinä onnistumatta pääsemään loppuun asti. Nyt olen itse löytänyt liikunnanopinnot josta minulle tulee ammatti. Minusta olisi pätevä opintojenohjaus nähnyt jo aikoja sitten mikä minusta voisi isona tulla. Opinto-ohjaukseen tarvitaan yksilöistämistä jo heti koulun alussa. Toisin on sellaisilla yksilöillä joilla ei ole perimässä ja kasvatuksessa sitä pärjäämisen avainta. Heidätkin tulee kuitenkin mielestäni ottaa huomioon.
Tästä päästään kasvatukseen. Kasvatus tuntuu tässä yksilönoikeuksia ja sisäänpäinkääntymistä korostavassa yhteiskuntakehityksessä siirtyvän ja siirtyneen aivan liikaa koulun ulkopuolella. Vanhemmilla on niin paljon omia murheita ja kiireitä panostaa itseensä, että lapset sysätään kouluun ja harrastuksiin opettelemaan kuinka käyttäydytään.
Mummelin tekstissä oli paljon minunkin arvojani. Vanhempani ovat duunareita ja yksi meistä kolmesta sisaruksesta on akateemisesti koulutettu. Kaikilla meillä on ollut aina töitä. Äiti oli kaljaan menevä jo kun perheemme nuorin oli ala-asteella. Ero tuli heti tämän jälkeen. Kaikkia meitä on kiusattu raskaasti koulussa ja myös tarkkailuluokkakin on tuttu. Vahva isä on varmasti osaselittäjä, että meistä ei kukaan ole väliinputoaja mutta täytyy siinä olla muutakin.
Jos kotona paapotaan, koulussa paapotaan ja tämän jälkeen yhteiskunta paapoo niin mitä sitä muuta voi odottaa. KODIN vastuu pääasiallisena kasvatuksen kotilona tulee palauttaa! Se on meidän sukupolvemme tehtävä! Mummeli mainitsi, että nykyään täytyy kaikki saada valmiina ja heti. Niinhän sitä nykyään ajatellaan. Toisaalta paljon voi nykypäivänä saada suhteellisen lyhyessäkin ajassa kun vain oikein elää. Itse asuin kotona yli kaksikymppiseksi ja koko ajan olin elämässä kiinni. Kun sitten pääsin ensimmäiseen vuokra-asuntooni niin kyllä sinne kaiken tarvittavan sain vaikka ei mitään tuloja ollut kauheasti ollutkaan. Kyllä se on niin, että ei ne tulot vaan ne menot.
Nykyään Lapset valittavat ruuasta ala-koulusta, lukion kautta ammattiopistoon. Itse olen ollut kaikissa. Ruoasta. Myös koulusta valitetaan. Ihan oikeasti. Nämä molemmat ovat etuoikeuksia mistä meidän omat vanhempammekin ovat joutuneet maksamaan rahaa. Miksei he opeta tai opettaneet meitä kaikkia ymmärtämään tämän merkitystä. ME SAAMME SUOMESSA kaiken liian helposti. Siinä on iso syy tähän mullistukseen.
Toinen tähän vaikuttava asia on se, että maailma on tosiaan kehittynyt. Kehitys tarkoittaa nykypäivänä kaiken vanhan hylkäämistä ja pelkästään uuden vastaanottamista. Voisimme ihan työpaikkojen määrän ylläpitämiseksi tehdä joitan hommia hiukan vanhanaikaisemminkin. Tässä tullaan rahaan. Nykypäivänä tai siis jo pitkään on maksimaalisen voiton päälle haettu vieläkin maksimaalisempaa voittoa. Eihän se loputtomiin kestä. Jos olisin itse yrityspomo niin eläisin silti normaalia elämää ja miettisin millä saan homman pysymään kannattavana kaikille. On totta, että tämä asiakaan ei ole yksiselitteinen mutta kyllä se vaan on monesti niin, että pienempienkin firmojen pomolla tai pomoilla täytyy olla kaikin puolin hienot puitteet eikä monestikaan riitä ihan tavallinen.
– Juippi (ei varmistettu)