Olipa hämmentävää seurata sijaisperheeksi valitun Frostin perheen arkea ja Kristjanin yritystä päästä osaksi sitä. Perhe kokee jääneensä yksin. Miltähän Kristjanista tuntuu? Vanhempien kalseus pojan biologista isää kohtaan oli sekä aistittavissa että myöskin nähtävissä. Minulle jäi käsitys, että yhteistyökyvytön oli ennenmuuta pariskunta Frost. Entäpä perheen uskonnollisuus? Aiheuttako se lisäpaineita/ -vaatimuksia jne. Kaikkea hyvää Kristjanille ja valppautta sosiaaliviranomaisille!

– Riitta (ei varmistettu)