Nimim. Lähihoitajan miehelle:
Itse olen törmännyt samaan ilmiöön kuin tämä nykyinen jalkahoitaja. Hakeuduin työhön erääseen muistisairaiden ryhmäkotiin pääkaupunkiseudulla. Suunnittelin jääväni sinne töihin pidemmäksi aikaa, mutta toisin kävi: nippanappa ehdin koeajan olla, siihen mennessä olin jo sanonut itseni irti pari kertaa, sanani pyynnöstä pyörtäen. Kolmannella kerralla lähdin.
Kyllä silmäni aukesi ns. hoitotyön arjelle: Esim. lolme hoitajaa kiskoi vastaanrimpuilevaa ja huutavaa asukasta lattialta. Myös hoitajien käytös oli ala- arvoista. Tämän samaisen asukkaan kanssa pärjäsi valtaosin hyvin, kun puhui rauhallisesti ja kunnioittavasta, huumoria unohtamatta. Tätä kikkaa kun noudatin, niin sain "hitaan" maineen. Tosin en tarvinnut kahta muuta avukseni, vaan pärjäsin vallan hyvin yksin.
Samoin lounaan jälkeen istahtaessani hetkeksi vanhusten kanssa laulamaan, niin kuittailtiin siitäkin. Tosin samaan aikaan hoitajilla oli vallan hyvin aikaa tupakalla istumiseen vähän isommallakin laumalla; siinä ei kiire tuntunut.
Kyllä asenteissa on todella parantamisen varaa myös hoitajien puolella. "Kiireen" taakse piiloutuminen on niin helppoa.
Itse vaihdoin työtä; vastaavanlaiseen hoitoympäristöön en enää palaa. Tämän paikan jälkeen olen keikkaillut pitkin ja poikin ja ilokseni myös hyviä paikkoja löytyy. Siellä ei myöskään tarvitse tuskailla sijaispulasta.
lauantaina 06.04.2013
Nimim. Lähihoitajan miehelle:
Itse olen törmännyt samaan ilmiöön kuin tämä nykyinen jalkahoitaja. Hakeuduin työhön erääseen muistisairaiden ryhmäkotiin pääkaupunkiseudulla. Suunnittelin jääväni sinne töihin pidemmäksi aikaa, mutta toisin kävi: nippanappa ehdin koeajan olla, siihen mennessä olin jo sanonut itseni irti pari kertaa, sanani pyynnöstä pyörtäen. Kolmannella kerralla lähdin.
Kyllä silmäni aukesi ns. hoitotyön arjelle: Esim. lolme hoitajaa kiskoi vastaanrimpuilevaa ja huutavaa asukasta lattialta. Myös hoitajien käytös oli ala- arvoista. Tämän samaisen asukkaan kanssa pärjäsi valtaosin hyvin, kun puhui rauhallisesti ja kunnioittavasta, huumoria unohtamatta. Tätä kikkaa kun noudatin, niin sain "hitaan" maineen. Tosin en tarvinnut kahta muuta avukseni, vaan pärjäsin vallan hyvin yksin.
Samoin lounaan jälkeen istahtaessani hetkeksi vanhusten kanssa laulamaan, niin kuittailtiin siitäkin. Tosin samaan aikaan hoitajilla oli vallan hyvin aikaa tupakalla istumiseen vähän isommallakin laumalla; siinä ei kiire tuntunut.
Kyllä asenteissa on todella parantamisen varaa myös hoitajien puolella. "Kiireen" taakse piiloutuminen on niin helppoa.
Itse vaihdoin työtä; vastaavanlaiseen hoitoympäristöön en enää palaa. Tämän paikan jälkeen olen keikkaillut pitkin ja poikin ja ilokseni myös hyviä paikkoja löytyy. Siellä ei myöskään tarvitse tuskailla sijaispulasta.
– H. Hoitajatar (ei varmistettu)