maanantaina 13.05.2013

Minulta on kuluneiden parin viikon aikana kysytty kysymyksiä, joita esitettiin kahdessa haastattelussakin dokumenttia varten. Monet kysymykset vastauksineen eivät rajoitetun ajan puitteissa mahtuneet valmiiseen ohjelmaan ja ymmärrän sen. Olihan kyse laajemmasta kokonaisuudesta, kuin yksin allekirjoittaneesta. Jos ohjelma onnistuu saamaan oikeutta jo kolhituille ja estää yhdenkään uuden kaltoinkohtelun toteutumisen, se on mielestäni saavuttanut tavoitteensa.

Kysyttiin mm, mitä itse toivoisin valtiovallan edustajilta. Vastasin haluavani lupauksen, ettei vastaavia enää koskaan tapahtuisi. Kysyjääkin vastaus nauratti.

Kysyttiin myös, voisinko antaa anteeksi? Vastasin, etten tiedä, kun kukaan ei ole anteeksi pyytänytkään. On mielestäni hieman ylimielistä alkaa jaella anteeksiantoja, tai evätäkään niitä, ellei ole anteeksi pyydetty. Lisäksi pakotettu anteeksipyyntö ei ole mielestäni anteeksipyyntö lainkaan. Se on pikemminkin häpeärangaistus. Itse kannatan laajaa keskustelua asioista.

Pidän itseäni selviytyjänä, joka ei odota itselleen korvauksia. Moni ei selvinnyt, eikä ole toipunut vieläkään. He tarvitsevat kaiken avun. Sen olen myös kirjoittanut ja sanonut useissa yhteyksissä. Sanoin sen myös vappupäivän suorassa radiolähetyksessä klo 13.00-14.00. Ohjelma nauhoitettiin ja on kuunneltavissa http://yle.fi/puhe/ohjelmat/perttu_hakkinen/

Terveisin,

severi

Vastaa

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Muualla Yle.fi:ssä