Varastettu lapsuus ohjelman seurauksena kiinnostuin itselleni avoimiksi jääneistä kysymyksistä niin paljon, että otin yhteyttä lapsuudenaikaisen kotikuntani sosiaalitoimistoon. Ystävällinen toimistosihteeri lupasi selvittää asiaa ja jotain selvisikin. Valitettavasti varsinaiset asiakirjat on jo poistettu arkistosta, mutta joistakin sosiaalilautakunnan pöytäkirjoista löytyi jotakin.

Eniten minua jäi ihmetyttämään se, että paikallinen sosiaalitarkkaaja toimi täysin diktaattorivaltuuksin, päätellen siitä, että Kokouksessa 05.06.-61 päätettiin tilapäissijoituksesta ajalle 09.05. - 05.06.-61. Seuraava päätös, eli sijoittamiseni sosiaalitarkkaajan sukulaisen maatilalle palkattomaan orjatyöhön alkaen 15.06.-61, tehtiin 03.07.-61. Lausteen poikakotiin Turkuun, minut vietiin 30.08.-61, päätös asiasta tehtiin sosiaalilautakunnassa 04.09.-61.
Mitään perusteluja tapahtumille ei enää löydy, mutta ehkä raskain rikokseni, mikä johti lähes kahden vuoden vankeuteen pakkotyölaitoksessa oli, etten ehtinyt väistää äitini puukonlyöntejä ja aloin aina tarpeen tullen majailla heinäladoissa, kellareissa ja auki unohtuneissa saunoissa. Koulua kyllä käydä sinnittelin ja luokan ovelta minut sitten vangittiinkin.

– Yksi tuhansista (ei varmistettu)