Juttelin äskettäin erään koulukodissa vuosia pidetyn kanssa. Hänellä ei ole nettiä, mutta sanoi perheessä sellaisen olevan, ja päätti pyytää apua, jotta voi tätäkin sivua käydä tsekkaamassa. Hän ei ollut tiennyt, että on mahdollista saada Maakunta-arkistosta itseään koskevat laitospäätökset ja laitoksessa ollessa tehdyt asiakirjat nähdäkseen. Hän päätti hankkia ne.
Olisi hyvä tiedottaa, että jokainen koulukotilapsi tai hänen edustajansa on oikeutettu saamaan halutessaan haltuunsä arkistoidut, itseään koskevat tiedot. Vaikka kopiot tiedoista eivät aivan maltaita maksa, niin suurista kopiomääristä kyllä tuntuvakin hinta muodostuu. Ne voisivat olla hakijalle maksuttomia, kuten on kai maksutonta käydä itse paikan päällä Maakunta-arkistossa tietonsa lukemassa. Vaatii pätkän pinnaa ja ensialkuun osaamistakin, että löytää oikeat ihmiset ja paikat, jotta materiaalin hankintatyön saa sujumaan. Kaikilta se ei yksin onnistu, joten apu olisi silloin paikallaan.
Varastettu lapsuus -dokkaria kommentoimaan olisi hyvä saada valtiovallan edustaja, joka hahmottaisi niitä ajatuksia ja toimia, joita virallisella taholla kehitellään - vai kehitelläänkö? Edustaja voisi tuoda entisille koulukotilapsille yhteiskunnan terveisinä vaihteeksi hyviä uutisia. Olihan koulukotijärjestelmä kaikessa karmeudessaan valtion ylläpitämä, valvoma ja hyväksymä, sekä monet mielivaltaiset koulukotien johtajat aikansa arvostettuja ja palkittuja kasvatusguruja.
Ei ole hyvä, kun asia etenee - jos edes etenee - "kaikessa hiljaisuudessa", jota on kestänyt riittämiin. Itse näen, että rahaakin suurempi korvaus on, jos aikoinaan pahoiksi ja hylkiöiksi polttomerkittyjä autettaisiin poistamaan tämä leima mielestäänkin. Näin myönnettäisiin, että suurempi vääryys tehdään yhteiskunnan taholta, joka ei suojele lapsiaan, vaikka se on yksi yhteiskunnan keskeisiä tehtäviä. Kun unohtaa historiansa, on tuomittu toistamaan sitä, sanotaan. Entisten koulukotilasten asia on siis myös tätä päivää.
lauantaina 08.06.2013
Juttelin äskettäin erään koulukodissa vuosia pidetyn kanssa. Hänellä ei ole nettiä, mutta sanoi perheessä sellaisen olevan, ja päätti pyytää apua, jotta voi tätäkin sivua käydä tsekkaamassa. Hän ei ollut tiennyt, että on mahdollista saada Maakunta-arkistosta itseään koskevat laitospäätökset ja laitoksessa ollessa tehdyt asiakirjat nähdäkseen. Hän päätti hankkia ne.
Olisi hyvä tiedottaa, että jokainen koulukotilapsi tai hänen edustajansa on oikeutettu saamaan halutessaan haltuunsä arkistoidut, itseään koskevat tiedot. Vaikka kopiot tiedoista eivät aivan maltaita maksa, niin suurista kopiomääristä kyllä tuntuvakin hinta muodostuu. Ne voisivat olla hakijalle maksuttomia, kuten on kai maksutonta käydä itse paikan päällä Maakunta-arkistossa tietonsa lukemassa. Vaatii pätkän pinnaa ja ensialkuun osaamistakin, että löytää oikeat ihmiset ja paikat, jotta materiaalin hankintatyön saa sujumaan. Kaikilta se ei yksin onnistu, joten apu olisi silloin paikallaan.
Varastettu lapsuus -dokkaria kommentoimaan olisi hyvä saada valtiovallan edustaja, joka hahmottaisi niitä ajatuksia ja toimia, joita virallisella taholla kehitellään - vai kehitelläänkö? Edustaja voisi tuoda entisille koulukotilapsille yhteiskunnan terveisinä vaihteeksi hyviä uutisia. Olihan koulukotijärjestelmä kaikessa karmeudessaan valtion ylläpitämä, valvoma ja hyväksymä, sekä monet mielivaltaiset koulukotien johtajat aikansa arvostettuja ja palkittuja kasvatusguruja.
Ei ole hyvä, kun asia etenee - jos edes etenee - "kaikessa hiljaisuudessa", jota on kestänyt riittämiin. Itse näen, että rahaakin suurempi korvaus on, jos aikoinaan pahoiksi ja hylkiöiksi polttomerkittyjä autettaisiin poistamaan tämä leima mielestäänkin. Näin myönnettäisiin, että suurempi vääryys tehdään yhteiskunnan taholta, joka ei suojele lapsiaan, vaikka se on yksi yhteiskunnan keskeisiä tehtäviä. Kun unohtaa historiansa, on tuomittu toistamaan sitä, sanotaan. Entisten koulukotilasten asia on siis myös tätä päivää.
AUTA MEDIA, KYSY PÄÄTTÄJILTÄ, MISSÄ MENNÄÄN!
– severi novala (ei varmistettu)