Moikat kaikille! Olen viime kuukausina jutellut muutamien koulukodissa olleiden omaisten, kuten puolison, lasten ja lastenlastenkin kanssa. Tein keskusteluista heidän kanssaan yhteenvedon, joka yhdessä hyväksyttiin. Tulos on alla luettavissa:

Entisen koulukotilapsen omaisina olemme seuranneet lähietäisyydeltä sekä julkista että yksityistä keskustelua 1950-60 -luvun koulukotijärjestelmästä. Ari Lehikoisen tv-dokumentti "Varastettu lapsuus" rohkaisi useat tähän saakka hiljaa salaisuutensa kantaneet kertomaan kokemuksistaan. Tarinat ovat karuja. On järkyttävää, kuinka syvästi monet lapsuutensa menettäneet häpeävät edelleen sitä, mitä heille on tehty.

Järjestäytyneen yhteiskunnan tehtävänä on pitää huolta jäsenistään, ja
erityisesti lapsista ja nuorista, joiden varassa on yhteiskunnan tulevaisuus. Monet koulukoteihin viedyt olivat yrittäneet selviytyä mahdottomissa kotioloissa, ja huostaanotto oli lapselle langetettu rangaistus aikuisten ja ympäröivän yhteisön laiminlyönneistä ja suoranaisista rikoksista. Toiminnan tekee erityisen tuomittavaksi se, että se oli yhteiskunnan taholta tietoista, järjestäytynyttä ja hyväksyttyä, valvontaa hoiti eduskunnan oikeusasiamies ja koulukotien itsevaltaisia johtajia arvostettiin kasvatusasiantuntijoina. Koulukotien arkipäivän
väärinkäytökset olivat valtiovallan tiedossa.

Kun asia nyt vuosikymmenten vaikenemisen jälkeen on viimein saatu
keskusteluun, on jo kiire. Laitoksista takaisin yhteiskuntaan selviytyneet
miehet - ja naiset, laitoksia oli myös tytöille - ikääntyvät, eivätkä
kohta ole enää kertomassa taustoistaan. Kasvatusasenteet ja käsitys heikon yksilön arvosta siirtyvät helposti sukupolvelta toiselle. Yhteiskunnan on tärkeää käsitellä virheensä ja tulla tietoiseksi niiden vaikutuksista, ettei sama henki määrää yhteiskunnallista päätöksentekoa vielä nykyäänkin.

Wikipedia kertoo:

"Oikeusasiamiehen tehtävä on valvoa, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Hän valvoo myös muita henkilöitä silloin, kun he hoitavat julkista tehtävää.
Työssään oikeusasiamies seuraa erityisesti, että perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat. Hänellä on lisäksi erityistehtävänä valvoa, miten poliisi käyttää telepakkokeinoja ja peitetoimintaa. Eduskunnan toivomuksesta hän seuraa myös lasten oikeuksien toteututumista.
Oikeusasiamies valvoo laillisuutta etupäässä tutkimalla hänelle tulleita kanteluita. Hän voi puuttua epäkohtiin myös omasta aloitteestaan.
Toimenkuvaan kuuluvat lisäksi tarkastukset virastoissa ja laitoksissa, erityisesti vankiloissa, varuskunnissa ja muissa suljetuissa laitoksissa. Näin hän seuraa vankien, laitoksiin suljettujen ja asepalvelusta suorittavien sekä rauhanturvaamishenkilöstön kohtelua.
Oikeusasiamiehen tehtävät on määritelty perustuslaissa ja laissa eduskunnan oikeusasiamiehestä."

Ajanjakso, jolta ajalta lastensuojelun toimivuus/toimimattomuus tullaan tutkimaan on 1937 - 1983. Oikeusasiamiehet kyseiseltä ajalta:

Esko Hakkila 1932–1945
Reino Kuuskoski 1946–1947
Mauno Laisaari 1947–1951
Paavo Kastari 1952–1956
Marjos Rapola 1956–1961
Risto Leskinen 1962–1970
Kaarlo L. Ståhlberg 1970–1973
Jorma S. Aalto 1974–1986

severi

– severi novala (ei varmistettu)