Laitokseen joutumiseni syyt, sinne vientitavat ja laitosajan kokemukset vaikuttivat myöhempiin elämänvalintoihin ja ihmissuhteisiin merkittävästi. Useimmat meistä laitoksen käyneistä emme tiedosta muuttumistamme "toiseksi" laitosmatkan seurauksena, emmehän tiedä, mitä olisimme ilman laitoskokemuksia. Mistä mikin johtuu on kuin väittely siitä, aiheuttaako tupakointi keuhkosyöpää yksin vaiko osaltaan.
Valtion laitokset heikensivät yhteiskuntamyönteisiä "hyviä" asenteita ja vahvistivat puolestaan yhteiskuntavastaisia "pahoja" asenteita laitosviidakon lakeina, joiden avulla tuli selviytyä.

Yhteiskunnan taholta minulle toistettiin systemaattisesti, että olen paha ja itse siten kerjännyt vaikeuteni. Pidin asiaintilaa outona ja epäoikeudenmukaisena, mutta järjestelmän hylätessä täysin leimaaamansa jäsenen oli vaikea asiaa kiistääkään. Mahdollisesta kotiinpaluusta ei haluttu edes keskustella. Toivoton tapaus, syntynyt pahaksi.

Huostaanotettuna ja laitoksissa/sijaiskodeissa minua pidettiin kasvun kannalta tärkeät vuodet. Palattuani kotiseudulle kohtasin vieraiksi käyneet ihmiset, jotka olivat eläneet kovin erilaisessa maailmassa kuin itse olin. Siihen kohtaamiseen en ollut valmistautunut. Tervetulleeksi toivottavia kädenojennuksia oli vähän, ehdoitta ei lainkaan. Virallisestikin mitätöidyn pitkä poissaolo esti tehokkaasti yhteisöön palaamiseen. Moni vuosia laitoksessa viettänyt kaipaa sellaisina hetkinä takaisin laitoksen tuttuun elämään - jopa kiusaajiensa luo. Tunnetilalle, myös koulukotilasten kohdalla, on vakiintunut luonnehdinta: Tukholma-syndrooma.

Olin hämmentynyt ja yksinäinen. Mikään jo opittu ja haltuunsaatu ei yhtäkkiä enää pätenytkään. Opittu yhteisöllinen käytöstapa lakkasi toimimasta, tutuiksi tulleet ja ystäviksi omalla vastavuoroisella panoksella hankitut ihmissuhteet katosivat elämästä yhdessä yössä. Ei ollut selustatukea, ei rohkaisijaa, ei kenen kanssa neuvotella, ei ketään muita kuin ei-ei-ei-väkeä ja samat vanhat koirakouluttajat. Olin kuin porukalla pokerissa putsattu, paitsioansassa, ulkopuolinen. Mikään ei ollut enää ennakolta itsestäänselvää. Ei oikea, ei väärä, ei hyvä eikä pahakaan. Jouduin tekemään päätöksiä ja valintoja "päällä olevan" tilanteen ja arvojen mukaisesti. Kirjaimellisesti omillani ristiriitaisen itseni kanssa lähdin, kuin kutsun seikkailuun saaneena hankalan matkakaveri-itseni kanssa..!

severi

Lisää myöskin koulukotiasiaa omalla sivullani: https://www.facebook.com/pages/Severi-Novala/495917943830379?ref=hl

Ari Lehikoisen käsikirjoittama ja ohjaama "Varastettu lapsuus" -dokumentti on katsottavissa osoitteessa:

http://www.dailymotion.com/video/xzgimz_dokumenttiprojekti-varastettu-lapsuus_shortfilms#.UbdhB-fNyCk

– severi novala/seno (ei varmistettu)