Olen sotaorpo ja koin nälkää sotavuosina ja heti sen jälkeen. Kotona ei ollut ainoatakaan lelua lapselle, eikä aina leipääkään. Kouluun sain pari kuivaa leivänkannikkaa (ilman voita) eikä muuta. Joskus v. 1946-47 koulussa aloitettiin ruuan valmistus. Sitä - maitovelliä - tehtiin niistä maidoista, joita oppilaat olivat kaataneet keittolan puusaaviin (puolet maitopullostaan) ja jota jatkettiin vedellä. Syksyllä - marja-aikana - kun oppilaat keräsivät koululle puolukoita, tarjottiin puolukkapuuroa, perunakeittoa yms.

Tämä ohjelma herätti kuudenkymmenen vuoden takaisia muistoja köyhyydestä, huutavasta nälästä, sodan hulluudesta ja sodan kokeneitten miesten hermojen huonosta hallinnasta.

Minä en millään pysty tajuamaan sitä, miten demokraattisissa maissa voidaan sallia silmitön omaisuuden riisto ja niin suuri taloudellinen eriarvoisuus kuin Yhdysvalloissa on ja vähitellen Suomessakin. Kaikki tutkimukset osoittavat, että taloudellisesti tasa-arvoisempi yhteiskunta olisi maan kannalta parempi ratkaisu: rikollosuus, avioerot, syrjäytyminen, huumeitten käyttö yms. olisivat paljon vähäisempiä tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa. Miksi hallitukset ovat niin hampaattomia tämän kysymyksen edessä ???

– Anonyymi (ei varmistettu)