Hienoa että sinulla menee hyvin perheesi kanssa, eikä sinulle ole ongelma saada lapsia. Itse olen nuori vanhoillislestadiolainen nainen ja pohtinut todella paljon miksi minun pitäisi synnyttää niin paljon lapsia kuin vain suinkin saan, sitten kun olen avioliitossa. Minulla on hyvin paljon samoja ajatuksia kuin Rebekka Naatuksella. Lasten saaminen pelottaa ja se hirvittävä vastuu heistä. Lisäksi en osaa ajatella että olisin niin erinomainen ihminen, että minun olisi syytä lisääntyä niin paljon kuin mahdollista, että tämä maailma tarvitsee geenejäni. Voi kuulostaa juuri siltä järkeilyltä mutta nämä ajatukset ovat tulleet jo hyvin hyvin nuorena. Eivätkä ne johdu siitä että tavoittelisin mahdollisimman helppoa elämä. En vain koe tarvetta saada lapsia, enkä koskaan ole toivonut isoa perhettä. Todennäköisesti olisin erittäin huono äiti. Koen etten lapsuudessa ja nuoruudessa ole omassa perheessä saanut sitä välittämistä ja rakkautta jota olisin tarvinnut. Eikä minulla sen vuoksi ole mistä ammentaa.
Muuten kyllä uskon lestadiolaisuudessa saarnatun ilosanoman syntien anteeksi antamuksesta, seurat ja laulut ovat tärkeitä ja lohduttavia. Ainoastaa tämä kaikkien painostaminen samaan muottiin ahdistaa. Miksei ihminen saa kuunnella omia ajatuksiaan. Puhutaan uskon hulluudesta, että maailma ei sitä ymmärrä. Olen ymmärtänyt että uskon hulluutta on se, että Kristus on kuollut syntiemme tähden, eikä se, että naiset synnyttävät niin paljon lapsia kuin mahdollista.
Jumala on uhrannut ainoan poikansa ristille, eikö siinä ole kristinuskon hulluus. En usko että Jumala edellyttää meiltä jotain tiettyjä tekoja todisteeksi uskosta. ( Jes. 64:6 "kaikki meidän vanhurskautemme [meidän hyvät tekomme] on niinkuin saastainen vaate” )
Tuntuu että vahoillislestadiolaiset unohtavat armon ja rakkauden. Mitä rakkautta on olla kuuntelematta ja välittämättä. Raamatussa sanotaan, että uskovaiset tunnistaa keskinäisestä rakkaudesta. (" Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh. 13:35 )
Tunnen suurta syyllisyyttä näistä ajatuksistani ja siitä, että koen itseni heikoksi ja kykenemättömäksi siihen mitä minulta odotetaan ja epäsuorasti vaaditaa. Onneksi tiedän etten ole yksin ajatusteni kanssa.
sunnuntaina 15.09.2013
Hienoa että sinulla menee hyvin perheesi kanssa, eikä sinulle ole ongelma saada lapsia. Itse olen nuori vanhoillislestadiolainen nainen ja pohtinut todella paljon miksi minun pitäisi synnyttää niin paljon lapsia kuin vain suinkin saan, sitten kun olen avioliitossa. Minulla on hyvin paljon samoja ajatuksia kuin Rebekka Naatuksella. Lasten saaminen pelottaa ja se hirvittävä vastuu heistä. Lisäksi en osaa ajatella että olisin niin erinomainen ihminen, että minun olisi syytä lisääntyä niin paljon kuin mahdollista, että tämä maailma tarvitsee geenejäni. Voi kuulostaa juuri siltä järkeilyltä mutta nämä ajatukset ovat tulleet jo hyvin hyvin nuorena. Eivätkä ne johdu siitä että tavoittelisin mahdollisimman helppoa elämä. En vain koe tarvetta saada lapsia, enkä koskaan ole toivonut isoa perhettä. Todennäköisesti olisin erittäin huono äiti. Koen etten lapsuudessa ja nuoruudessa ole omassa perheessä saanut sitä välittämistä ja rakkautta jota olisin tarvinnut. Eikä minulla sen vuoksi ole mistä ammentaa.
Muuten kyllä uskon lestadiolaisuudessa saarnatun ilosanoman syntien anteeksi antamuksesta, seurat ja laulut ovat tärkeitä ja lohduttavia. Ainoastaa tämä kaikkien painostaminen samaan muottiin ahdistaa. Miksei ihminen saa kuunnella omia ajatuksiaan. Puhutaan uskon hulluudesta, että maailma ei sitä ymmärrä. Olen ymmärtänyt että uskon hulluutta on se, että Kristus on kuollut syntiemme tähden, eikä se, että naiset synnyttävät niin paljon lapsia kuin mahdollista.
Jumala on uhrannut ainoan poikansa ristille, eikö siinä ole kristinuskon hulluus. En usko että Jumala edellyttää meiltä jotain tiettyjä tekoja todisteeksi uskosta. ( Jes. 64:6 "kaikki meidän vanhurskautemme [meidän hyvät tekomme] on niinkuin saastainen vaate” )
Tuntuu että vahoillislestadiolaiset unohtavat armon ja rakkauden. Mitä rakkautta on olla kuuntelematta ja välittämättä. Raamatussa sanotaan, että uskovaiset tunnistaa keskinäisestä rakkaudesta. (" Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh. 13:35 )
Tunnen suurta syyllisyyttä näistä ajatuksistani ja siitä, että koen itseni heikoksi ja kykenemättömäksi siihen mitä minulta odotetaan ja epäsuorasti vaaditaa. Onneksi tiedän etten ole yksin ajatusteni kanssa.
– Anonyymi (ei varmistettu)