Ensimmäisen osan perusteella vaikuttaa, että tekijöiltä ovat aika lailla palikat kateissa. Olisin odottanut ensimmäiseltä osalta jotain sellaista jännitettä, joka liimaa vastustamattomasti katsojan ruudun ääreen. Suurin ongelma on varmaankin käsikirjoitus, Mistä ihmeen 90-luvun kaapista se on kaivettu? Vaikka leikkauksen, siirtymien ja musiikin kautta tavoitellaankin jotain tästä ajasta ja sen TV-ilmaisusta, niin ihmeen vanhahtavalta itse tarinan käsittely, henkilöt ja dialogi tuntuu.

Onkohan tarina sitä paitsi lähtökohdaltakaan edes merkityksellinen ja siten kiinnostava? Eurovaalit, joissa äänestysprosentti meillä on 40 %, tuntuu draaman lähteenä suomalaisittain jotenkin kornilta. Miksi sinänsä jo epäuskottava asia vielä hämmennetään enemmän epäuskottavammaksi puolifiktiivisillä puolueilla, poliitikkojen nimillä ja kököillä vaalistudiokohtauksilla. Välillä melkein hävetti Matti Röngän puolesta hänen suuhunsa laitetut repliikit. Uskottavuus meni nyt aivan alkumetreillä.

No ehkä tällä poliittisella kehyksellä ei ole jatkossa enää merkitystä ja tarina jäntevöityy tähän päivään tavalla tuoden myös henkilöihin moniulotteisuutta. Ei jaksaisi millään katsoa kliseistä hyvät vastaan pahat shittiä epäkiinnostavasta ja epäuskottavasti kuvatusta "poliittisesta todellisuudesta".

– Anonyymi (ei varmistettu)