Lääkäreiden ammatista on hyvää vauhtia tulossa kenties moraalittomin ammatti, jonka aikamme tuntee. Pankkiirien ja suuryritysten kohdalla oman edun tavoittelu ja ahneus ovat erottamaton osa näiden ammattikuntien/subjektien olemassaoloa, mutta lääkärien kohdalla tätä samaa toimintaa tehdään poikkeuksetta heikkojen ja sairaiden hädänalaista tilaa hyödyntäen. Kaiken lisäksi tuntuu siltä, että tämä lääkärien ammattikunta (yrittää) pitää yllä kulissia jonkinlaisista eettisistä säännöistä ja välittämisen ideologiasta samaan aikaan kun omilla toimillaan luodaan (ja pahennetaan) yhteiskuntaan tila, jossa ihmisiä kuolee hoitojonoihin ja apua saavat tosiassa vain ne, joilla on varaa paisuttaa näiden veronmaksajien rahoilla koulutettujen pohjattoman ahneiden pankkitiliä. Lääkäristä on tullut teurastaja.
Olen samaa mieltä, että lääkärien koulutusmääriä tulisi lisätä merkittävästi, jotta nykyinen niukkuudella rahastaminen saataisi edes jossain määrin kuriin. Kun tarjonta ylittää kysynnän hintojen lasku seuraa vääjäämättä. Ylitarjontaan tuskin tullaan päsemään, ja siihen on tuskin edes tarvetta, mutta määrän tulee kasvaan olennaisesti nykyisestä. Monet poliitikot vain tuntuvat vastustavan tätä ajatusta sillä perusteella, että lääkärikoulutus yliopistossa per oppilas on huomattavasti kalliimpaa kuin muiden tutkintojen opetus. Tämä on äärimmäisen lyhytnäköistä (joko tarkoituksella tai tietämättömyyttään), sillä tämä ei ota huomioon sitä kustannusta, mikä yhteiskunnalle aiheutuu nykytilanteesta (lääkärien perusteettoman suuret palkat, kansanterveyden heikkeneminen hoitoon pääsyn vaikeuden tai estymisen vuoksi, kuolemat). Yksikin tämän tilanteen aiheuttama sairaus tai kuolema on liikaa ja suoraan seurausta lääkärien edesvastuuttomuudesta tilanteen taloudellisessa hyödyntämisessä. Lääkäriliitto ja lääkärit tietenkin vastustavat koulutusmäärien kasvattamista, sillä tästä seuraisi se, että niukkuudella olisi vaikeampi rahastaa.
Edellisessä terveyskeskuslääkärin kommentissa mainittiin harmi, jota terveyskeskuslääkärit saattavat tuntea saadessaan negatiivista asiakaspalautetta. Ei se varmasti harmita yhtään vähempää muissakaan palveluammateissa. Sillä sehän lääkärin ammatti viime kädessä on: palveluammatti. Jos palautetta ei osaa ottaa vastaa - tai tällä harmilla pyritään perustelemaan itselleen heikompien tilanteen taloudellinen hyödyntäminen - on syytä miettiä sitä, mikä oli tämän henkilön motiivi kouluttautua tähän ammattiin. Oliko se lääkärin työ ja auttamisen halu? Vai kuitenkin se raha ja pohjaton ahneus. Työn kohteena kun on aina ihminen, joten sosiaaliset taidot olisi hyvä hallita edes auttavasti. Kutsumusammatissaan työskentelevä tuskin myöskään pyytäisi nykyisenlaisia suhteettomia palkkoja ja antaisi oman taloudellisen hyödyn painaa vaakakupissa enemmän kuin kanssaihmisten terveyden ja hyvinvoinnin. Jokaisen lääkärin olisikin hyvä kysyä itseltään (mielummin joka päivä) onko hän osa työnsä ongelmakenttää ja taudin aiheuttaja vai onko hän osa tämän ongelman ratkaisua.
torstaina 14.11.2013
Lääkäreiden ammatista on hyvää vauhtia tulossa kenties moraalittomin ammatti, jonka aikamme tuntee. Pankkiirien ja suuryritysten kohdalla oman edun tavoittelu ja ahneus ovat erottamaton osa näiden ammattikuntien/subjektien olemassaoloa, mutta lääkärien kohdalla tätä samaa toimintaa tehdään poikkeuksetta heikkojen ja sairaiden hädänalaista tilaa hyödyntäen. Kaiken lisäksi tuntuu siltä, että tämä lääkärien ammattikunta (yrittää) pitää yllä kulissia jonkinlaisista eettisistä säännöistä ja välittämisen ideologiasta samaan aikaan kun omilla toimillaan luodaan (ja pahennetaan) yhteiskuntaan tila, jossa ihmisiä kuolee hoitojonoihin ja apua saavat tosiassa vain ne, joilla on varaa paisuttaa näiden veronmaksajien rahoilla koulutettujen pohjattoman ahneiden pankkitiliä. Lääkäristä on tullut teurastaja.
Olen samaa mieltä, että lääkärien koulutusmääriä tulisi lisätä merkittävästi, jotta nykyinen niukkuudella rahastaminen saataisi edes jossain määrin kuriin. Kun tarjonta ylittää kysynnän hintojen lasku seuraa vääjäämättä. Ylitarjontaan tuskin tullaan päsemään, ja siihen on tuskin edes tarvetta, mutta määrän tulee kasvaan olennaisesti nykyisestä. Monet poliitikot vain tuntuvat vastustavan tätä ajatusta sillä perusteella, että lääkärikoulutus yliopistossa per oppilas on huomattavasti kalliimpaa kuin muiden tutkintojen opetus. Tämä on äärimmäisen lyhytnäköistä (joko tarkoituksella tai tietämättömyyttään), sillä tämä ei ota huomioon sitä kustannusta, mikä yhteiskunnalle aiheutuu nykytilanteesta (lääkärien perusteettoman suuret palkat, kansanterveyden heikkeneminen hoitoon pääsyn vaikeuden tai estymisen vuoksi, kuolemat). Yksikin tämän tilanteen aiheuttama sairaus tai kuolema on liikaa ja suoraan seurausta lääkärien edesvastuuttomuudesta tilanteen taloudellisessa hyödyntämisessä. Lääkäriliitto ja lääkärit tietenkin vastustavat koulutusmäärien kasvattamista, sillä tästä seuraisi se, että niukkuudella olisi vaikeampi rahastaa.
Edellisessä terveyskeskuslääkärin kommentissa mainittiin harmi, jota terveyskeskuslääkärit saattavat tuntea saadessaan negatiivista asiakaspalautetta. Ei se varmasti harmita yhtään vähempää muissakaan palveluammateissa. Sillä sehän lääkärin ammatti viime kädessä on: palveluammatti. Jos palautetta ei osaa ottaa vastaa - tai tällä harmilla pyritään perustelemaan itselleen heikompien tilanteen taloudellinen hyödyntäminen - on syytä miettiä sitä, mikä oli tämän henkilön motiivi kouluttautua tähän ammattiin. Oliko se lääkärin työ ja auttamisen halu? Vai kuitenkin se raha ja pohjaton ahneus. Työn kohteena kun on aina ihminen, joten sosiaaliset taidot olisi hyvä hallita edes auttavasti. Kutsumusammatissaan työskentelevä tuskin myöskään pyytäisi nykyisenlaisia suhteettomia palkkoja ja antaisi oman taloudellisen hyödyn painaa vaakakupissa enemmän kuin kanssaihmisten terveyden ja hyvinvoinnin. Jokaisen lääkärin olisikin hyvä kysyä itseltään (mielummin joka päivä) onko hän osa työnsä ongelmakenttää ja taudin aiheuttaja vai onko hän osa tämän ongelman ratkaisua.
– Oikeustieteilijä (ei varmistettu)