Minun mielestäni Poirot ei antanut periksi pahuudelle vaan hän tavallaan uhrasi itsensä, jotta hänen mukaansa "lähes täydellinen pahuus" saadaan kiinni sekä piinaamasta. Koska Poirot tiesi, ettei hänellä ole enää aikaa jahdata todellista murhaajaa eikä hänellä ole oikeastaan pitävää näyttöä tämän tuomitsemiseksi oikeudessa (jolloin syy lankesi aina viattomille), hänen täytyi toimia poikkeuksellisella tavalla, ettei murhaaja enää pääse jatkamaan toimiansa. Tekonsa Poirot sovitti omalla tavallaan, mikä viesti hänen moraalinsa säilymisen loppuun asti.

– Anonyymi (ei varmistettu)