Vaikean asian äärellä ollaan. Kannatan kuitenkin armokuolemaa silloin kun on nähtävissä ettei parannusta ole. Perheessäni siitä paljon keskusteltiin. Mieheni sairasti ALS-lihasrappeumatautia. Hänen terveen ja energisen elämän loppu tuli kotona. Hän tukehtui jonka seurauksena sydän pysähtyi. Hän toivoi armokuolemaa. Hän hiipui pikkuhiljaa pois. Tämä oli raskasta katsella kaikessa toivottomuudessaan.
Hurskastelu on tarpeetonta. Auttakaa ihmistä kivussa ja tuskassa.

– Ellu (ei varmistettu)