Kun pohtii draamassa esilletuotua teemaa ja näkökulmien välistä keskustelua, elokuvassa tulee hyvin esille se, millaisia näkökulmia itsellenikin on tullut eteen. Kristillisyyteen ja sen arkeen on perehdytty hyvin.
Olen itse paljon pohtinut teemaa ja sitä, tulisiko Suomessakin hyväksyä sukupuolineutraaliavioliitto vai ei. Ennen olen aina ollut sitä mieltä, että ehdoton ei. Sittemmin olen sosiaalialaa opiskellessani pohtinut uudelleen teemaa enkä ole enää varma siitä, mitä asiasta tulisi ajatella.

Haluaisin kuitenkin tuoda esille yhden näkökulman esille : uudestisyntyminen. En usko siihen, että kukaan ihminen voi muuttaa syntistä luontoaan, oli synti sitten mikä tahansa. Ihmisen tullessa uskoon kaikki selkenee. Minusta taas tuntui että tässä elokuvassa Marion ei kokenut aitoa uudestisyntymää, vaan yritti itse muuttua, mikä näkyi siinä, että ei pystynyt valitsemaan kantaansa aidosti. Hän oli epävarma ajatuksistaan ja tulkitsi sen saatanan kiusaamisena. Mutta uskon siihen, että silloin kun ihminen todella uudestisyntyy, silloin moni asia muuttuu silmänräpäyksessä: luonne, ajattelutapa, käsitykset yms. Ennen kaikkea sisälle tulee valo, rauha ja aito ilo. Silloin kun kulkee epävarmuudessa, on hyvä tehdä ratkaisu niin että saavuttaa varmuuden. Jos haluaa kristittynä, tehköön sen kunnolla. Jos ei halua olla kristitty, tehköön sen kunnolla. Oli homoseksuaalisuus näin ollen synnynnäistä tai ei, uskon että Jumala voi muuttaa. Olen nähnyt sokean saavan näkönsä ja monien muiden sairauksien parantuvan. Nyt en rinnasta homoseksuaalisuutta sairauteen, mutta tiedän, että joissakin tapauksissa tämä uudestisyntyminen on muuttanut homon heteroksi. Älkää syyttäkö tästä ihmisiä, Raamattua tai seurakuntia, kysykää Jumalalta miksi Hän on niin tehnyt.

Mitä tulee hengellisten auktoriteettien, pappien rooliin, olin pettynyt rakkaudettomuudesta, mitä he toisiaan kohtaan osoittivat. Raamatun ydinsanomana kuitenkin heijastuu rakkaus, jolla ei ole valikoivaa rajoittamista. Jeesus kehoitti opetuslapsiaan rakastamaan toisiaan ja jos seurakunnassa on sisäisiä ristiriitoja, kuten tässä elokuvassa, rakkaus ei ole heidän elämässään päätoimisena motiivina ja näin kristillisyyskään ei ole aitoa, vaan keskenään taistelevat tunteet, perinteet ja oikeassaolemisen tarve.

Niin kuin Paavali kuvaa rakkauden luonne 1. korinttolaiskirjeen 13. luvussa "Rakkaus iloitsee totuuden voittaessa" tai vanhan käännöksen mukaan "totuuden kanssa". Rakkaus ja totuus ovat erottamaton sanapari. Monesti me konservatiivikristityt pyrimme löytämään totuuden rakkauden kustannuksella, jolloin maailmankuvastamme tulee mustavalkoinen, raaka ja tuomitseva. Kun ottaa huomioon Jeesuksen toiminnan, se oli täynnä rakkautta sekä totuutta. Hän ei ollut koskaan kovasydäminen syntisiä kohtaan vaan armahtavainen.

Jokainen kristityksi itseään sanova, joka lukee tämän: toivon todella, että sinulle valkenee Raamatullisen rakkauden ydin. Meidän tulee rakastaa jokaista ihmistä, julistaa evankeliumia kaikille luoduille. Annetaan Jumalan muuttaa ihmistä, ei aseteta ihmisen päälle taakkaa, mitä ei itsekään voida kantaa.

– vapaa kristitty (ei varmistettu)