Käsittämättömän kapeakatseisia tiedesetiä pompahtaa ruudulle hokien kuinka tärkeää on totuuden etsintä. Uskonnot taas heidän mielestään ovat jotenkin tätä vastaan, tiede puolesta. Tiedekkö yrittää löytää totuutta? Ehkä näin oli ennen, mutta nykyään pääasiassa tieteilyn polut määrittää raha. Tiede on jumittunut oletuksiinsa ja väittää näitä faktoiksi. Filosofian merkitys on kadonnut lähes olemattomiin, jota seuraa päätön juoksu oletusten suossa. Naurettavaa tämä on. Ihmiskunta, joka uskoo vielä itseensä on todellisuudessa alentunut mitä merkittävimpiin virheisiin. Edelleenkin perus oletuksena tieteellä on, että todellisuus koostuu materiasta. Materia ei kuitenkaan koskaan pysty luomaan rationaalisia totuuksia eikä kokemusta, saati sitten kokijaa, tai tätä ei ole ainakaan pystytty todistamaan. Olisi jo vähintään oikea aika tieteen alkaa katsoa asioita uudelta kantilta, uusilla tulokulmilla.
Tiede aliarvioi todellisuutta ja oikaisee sen tutkimuksessa. Kuka nykyään enää edes tutkii todellisuutta, tätä kaikkea: olevaista, ei olevaista, materiaa, logiikkaa, kokemusta... Monille luettelemani todellisuuden osat eivät edes kuulu todellisuuteen. Aivan kuin ne voisi heittää todellisuudesta ulos. Todellisuus on tämä kaikki missä Sinä hyvä ihminen olet. Valitettavasti hyvin harvaa oikeastaan se totuus kiinnostaa. Puolitiehen on niin helppo jäädä elämään onnellista elämää ja tienaamaan rahaa, tätä meidän "arvon mittaamme", kehityksensä pysäyttäneen ihmiskunnan kustannuksella.
Ei mitään on ääretön. Ääretön on yksi. Voisiko näistä johtaa jotain deduktiolla?

– J (ei varmistettu)