Kiitos tyylikkäästä gaalasta, tykkäsin graafisesta ilmeestä (kateellinen AD) ja tilan visualisoinnista, jonka kamera näytti hyvin katsojalle. Olisin halunnut kurkistella ja herkutella enemmän paikallaolijoiden pöydissä. Sisääntulo oli jees linnanjuhlat-tyyliin. Molemmat ohjelman vetäjät oli rentoja; suoraan lähetykseen kuulunee pienet kämmitkin - niin mukavan inhimillistä ja vetäjät kuitenkin osasivat ihan hyvin hoitaa pisteet kotiin.

Mutta?

Se mikrofonin asettelu oli vähän outo. Ja minua vaivasi se, että minua vaivasi se! Voittajat joutuivat jotenkin alistuneena kumartumaan katsojien eteen vaikka heidän olisi mieluusti nähnyt riemuitsevan ylöspäin täyteen mittaansa. Koskettavat puheet ovat aina ihania ja kuitenkaan niitäkään ei tarvitse sanoa, jos sanoo, ettei pysty sanomaan - ihminen on ihanin tuntiessaan aidosti jotakin. Itse alkaisin takuulla itkemään vuolaasti. Kamalan pelottavaa.

On hienoa, että palkitaan osaavia tekijöitä juhlallisesti, ei tässä harmaassa maassa niin kovin usein todella tyylikkäästi juhlita. Oikea tyylikkyys on toisten arvostamista, kunnioittamista ja kiittämistä. Kannustajien maininta on ihailtavaa, koska eihän kukaan yksin saa mitään aikaiseksi.

Yhden palkinnotta jääneen naisen lesbohenkinen imuttelu pilasi koko gaalan.Popin kuningattaren kopiointi osoittaa valitettavasti henkilöiden olemattoman tyylitajun. Pikapuoliin meni mielenkiinto syystä myös Kuorosotaan, se kun oli vielä viime kerralla aidosti iloista katsottavaa.

Tyyli ei onneksi vieläkään ole vaatteilla tai kampauksilla ostettavissa. Mutta saako viihteenkään varjolla tehdä ihan mitä tahansa? Oikein pahaa tekee, ei voi mitään.

– Venlan ihailija (ei varmistettu)