Tää viimeinen Pasilan jakso (23.3.09) on mielestäni paras kaikista. Siinä ilmaistaan loistokkaasti kahdella pisteellä ja "kynnensiirulla" (=ylä- ja alaluomi) tunnerekisterin koko skaala. Tämä on suoranainen ihme. Lisäksi mukaan oli saatu joku uusi taso, jota voisi sanoa vaikkapa runolliseksi: Pöystin irtautumisprosessi alkioveljestään, muistelutakautumat+The Hollisien He ain't heavy. Tämä kaikki oli tehty niin loistokkaasti, ettei se vaikuttanut lainkaan teennäiseltä saatika päälleliimatulta.
Tässä jaksossa Pöysti saa ensimmäisen kerran kontaktin toiseen olioon, omaan alkioveljeensä, mutta kadottaa tämän tunnetason ja muuttuu takaisin epäempaattiseksi itsekseen. Pöystissä on aimo annos narsistista persoonallisuushäiriötä, mutta tiedämme nyt myös, että hänessä on jossakin syvällä toinenkin, herkkä ja lähes setimentaalinen puoli. Lisäksi ja ennen kaikkea sarja on mielettömän hauska.
Kiitos tekijöille!

– Oho! (ei varmistettu)