Itsestäni tuntuu kurjalta, kun vanhempia yksistään syyllistetään nuoren ongelmista. Vaikka kotona kuinka annettaisiin aikaa, oltaisiin läsnä ja kiinnostuneita sekä "syliäkin" olisi tarjolla - se ei aina riitä antamaan "suotavaa polun aloitusta" nuoruusiässä. Ympärillä oleva yhteiskunta sekä muut läheiset ym voivat tarjota " hyvä kaveri " - ja "hyssytys" -ilmastoa, johon itseään etsivä nuori voi tukeutua. Tällöin kotona kotona annettava tuki voikin jäädä taka-alalle.

Erot perheissä ovat todellakin kasvaneent ja ero tehdään myös minun mielestäni " liian helposti" , jos omat toiveet eivät täyty on helpompi erota kuin selvittää ristiriitoja. Tämä on myös kasvavalle lapselle ja nuorelle selkeä singaali kuinka asiat hoidetaan. Kuitenkaan en näe, että aina ero olisi pahasta - on tilanteita jolloin se voi olla ainut "oikea teko" jolla mahdollisesti voidaan tukea sekä taata lapsen ja nuoren tasapainoinen kasvu ja kehitys kohti aikuisuutta.

Mielestäni yhteiskunta, niin lain säädäntö kuin meidän aikuisten ajattelutapa on mennyt "liian sallivaksi". usein annetaan singaalia, että vanhemmat eivät saa vaatia ja asettaa rajoja lapselel ja nuorelle. En kuitenkaan missään nimessä tarkoita niin henkistä kuin fyysistäkään väkivaltaa, vaan aivan perussääntöjen ja mm. toista kunnioittavien ja arvostavien toimintatapojen vaatimista. Esim, vanhempien, mummojen, opettajien, naapureiden EI TULE hyväksyä "epäkunnioittavaa" puhetapaa itseään kohtaan. .. mielestäni.

Ohjelman poikien äideistä, vanhemmista välittyi minulle aito huoli oman lapsen tulevaisuudesta ja jaksamisesta - uskoakseni kukaan ohjelman poikien vanhemmista ole mukana vain " maineen ja mammonan " takia vaan kyseessä on aito huoli . .

Itse koen,että tämä ohjelma voisi olla pysähtymisen ja ajattelun paikka , niin nuorille kuin meille aikuisillekin. . . jos/kun yksikin nuori pysähtyy ajattelemaan - on ohjelma täyttänyt tavoitteensa . .

– Leena (ei varmistettu)