Tämä on paras TOSI-TV ohjelma, mitä ikinä olen katsonut. Olen seurannut jokaisen jakson alusta alkaen ja vissiin joka jaksossa, syystä tai toisesta, tippa linssissä. Ohjelma ei jätä kylmäksi ja tulee väksinkin jännittäneeksi, miten näiden poikien käy jatkossa, kun toivoisi jokaisen heistä selviävän.
Jokainen poika on oma persoonallisuutensa ja jokaisen toivon hartaasti selviytyvän. Mutta ohjelmasta on noussut esiin vahvan persoonansa kautta kaksi poikaa selvästi, nimittäin Fluck ja Sauli, joihin huomioni on erityisesti kiintynyt. He ilmaisevat ajatuksensa ja tunteensa hyvin selvästi, ei jää epäselvyyksiä ja siksi he ovat hyvin rakastettavia persoonia. Jesse on kolmas, mutta eri tavalla tunteita ja ajatuksia herättävä poika, eikä hän ole niin näkyvästi esillä kuin Fluck ja Sauli.
Tämä ohjelma kertoo ja todistaa selkeästi, miten järisyttävää on pojalle, jolla ei ole kunnollista isän mallia. Se myös kertoo, ettei yksinhuoltaja äiti kykene pitämään murrosikäistä poikaa aisoissa, kuten ei "paikkaamaan" puuttuvaa isää. Isän merkitys korostuu selvästi tässä ohjelmassa.
Saulin tapauksessa minut on saanut itkemään myös äidin kylmyys, joka ei vaivautunut poikaansa edes katsomaan. Poika on sentään vasta viisitoistavuotias ja äitikin hylkii isätöntä poikaa. Ei ole ihme Saulin agressiot. Miten paljon ollenkaan tuota poikaa onkaan hyljeksitty elämänsä varrella, vain Jumala tietää. Onneksi Sauli kiintyi mentoriinsa, vaikka hänelle noiden herkkien tunteiden ilmaus onkin vielä vaikeaa. Mutta, hyvältä näyttää nyt joka tapauksessa.
Toivoisin oikeastaan Saulin mentorin ottavan pojan huostaansa ja perheensä jäseneksi, jos suinkin mahdollista. Minusta se olisi ihanneratkaisu Saulin kohdalla.
Fluck on Kuren heiniä ja uskon Fluckin selviävän ilman muuta Kuren avulla. Kenties olisi hyvä asia myös Fluckin kohdalla, jos Kure ottaisi hänet perheensä jäseneksi, niin homma ikään kuin hoituisi helpommin molemmin puolin.
Tämä ohjelma muuten kertoo ja todistaa todeksi senkin tosiasian, että nykyajan psykologiset hömpötykset on suoranaista puoskarointia, mutta elämänkokemus ja halu auttaa sydämestä on valttia, joka tuo positiivisia tuloksia.
Olavi Sydänmaalakka on tämän ohjelman avainhenkilö ja hänellä on kyky ja taito kuin se sydänkin auttaa näitä nuoria kuin monia muitakin vastaavia tapauksia. Lisäksi Olavilla on rittävät resurssit tiiminsä kanssa auttamistyöhön ja siitä täydet pisteet hänelle.
Ohjelma on huippu ja hyvin suunniteltu kuin toteutettukin. Osaltani kiitän johtoryhmää ja vartijoita myöten, jotka oli hyvin tähän projektiin valittu. Jessehän kertoi "vapauteen" päästyään kaipaavansa myös vartijoita ja se on kauniisti sanottu se.
Odotan viimeistä jaksoa mielenkiinnolla ja varaan käsipyyherullan viereeni, sillä sitä tarvitaan kuitenkin. Ainakin meikäläinen tarttee, vaikka on jo yli 60 vee äijä.
lauantaina 18.12.2010
Tämä on paras TOSI-TV ohjelma, mitä ikinä olen katsonut. Olen seurannut jokaisen jakson alusta alkaen ja vissiin joka jaksossa, syystä tai toisesta, tippa linssissä. Ohjelma ei jätä kylmäksi ja tulee väksinkin jännittäneeksi, miten näiden poikien käy jatkossa, kun toivoisi jokaisen heistä selviävän.
Jokainen poika on oma persoonallisuutensa ja jokaisen toivon hartaasti selviytyvän. Mutta ohjelmasta on noussut esiin vahvan persoonansa kautta kaksi poikaa selvästi, nimittäin Fluck ja Sauli, joihin huomioni on erityisesti kiintynyt. He ilmaisevat ajatuksensa ja tunteensa hyvin selvästi, ei jää epäselvyyksiä ja siksi he ovat hyvin rakastettavia persoonia. Jesse on kolmas, mutta eri tavalla tunteita ja ajatuksia herättävä poika, eikä hän ole niin näkyvästi esillä kuin Fluck ja Sauli.
Tämä ohjelma kertoo ja todistaa selkeästi, miten järisyttävää on pojalle, jolla ei ole kunnollista isän mallia. Se myös kertoo, ettei yksinhuoltaja äiti kykene pitämään murrosikäistä poikaa aisoissa, kuten ei "paikkaamaan" puuttuvaa isää. Isän merkitys korostuu selvästi tässä ohjelmassa.
Saulin tapauksessa minut on saanut itkemään myös äidin kylmyys, joka ei vaivautunut poikaansa edes katsomaan. Poika on sentään vasta viisitoistavuotias ja äitikin hylkii isätöntä poikaa. Ei ole ihme Saulin agressiot. Miten paljon ollenkaan tuota poikaa onkaan hyljeksitty elämänsä varrella, vain Jumala tietää. Onneksi Sauli kiintyi mentoriinsa, vaikka hänelle noiden herkkien tunteiden ilmaus onkin vielä vaikeaa. Mutta, hyvältä näyttää nyt joka tapauksessa.
Toivoisin oikeastaan Saulin mentorin ottavan pojan huostaansa ja perheensä jäseneksi, jos suinkin mahdollista. Minusta se olisi ihanneratkaisu Saulin kohdalla.
Fluck on Kuren heiniä ja uskon Fluckin selviävän ilman muuta Kuren avulla. Kenties olisi hyvä asia myös Fluckin kohdalla, jos Kure ottaisi hänet perheensä jäseneksi, niin homma ikään kuin hoituisi helpommin molemmin puolin.
Tämä ohjelma muuten kertoo ja todistaa todeksi senkin tosiasian, että nykyajan psykologiset hömpötykset on suoranaista puoskarointia, mutta elämänkokemus ja halu auttaa sydämestä on valttia, joka tuo positiivisia tuloksia.
Olavi Sydänmaalakka on tämän ohjelman avainhenkilö ja hänellä on kyky ja taito kuin se sydänkin auttaa näitä nuoria kuin monia muitakin vastaavia tapauksia. Lisäksi Olavilla on rittävät resurssit tiiminsä kanssa auttamistyöhön ja siitä täydet pisteet hänelle.
Ohjelma on huippu ja hyvin suunniteltu kuin toteutettukin. Osaltani kiitän johtoryhmää ja vartijoita myöten, jotka oli hyvin tähän projektiin valittu. Jessehän kertoi "vapauteen" päästyään kaipaavansa myös vartijoita ja se on kauniisti sanottu se.
Odotan viimeistä jaksoa mielenkiinnolla ja varaan käsipyyherullan viereeni, sillä sitä tarvitaan kuitenkin. Ainakin meikäläinen tarttee, vaikka on jo yli 60 vee äijä.
– Ramiro (ei varmistettu)